America The Beautiful ja Eric The Great. Lake Placidin olympialaiset 1980 todistivat yhtä talviurheiluhistorian suurinta ihmettä, kun USA:n 21-vuotias Eric Heiden voitti kisoissa kaikki viisi luisteltua matkaa 500, 1000, 1500, 5000 ja 10 000 metriä. Fysiologisesta näkökulmasta saavutus on hämmästyttävä, monen mielestä mahdoton.
Kuinka on mahdollista olla samaan aikaan paras lajissa, joka kestää alle 40 sekuntia ja lajissa, jossa edetään lähdöstä maaliviivalle liki 15 minuuttia? Sellaisen ei pitäisi olla ihmisen suorituskyvyn rajoissa. Jos Eric Heidenin suoritus koodattaisiin juoksuradalle - vaikka lajit eivät missään nimessä yhteismitallisia olekaan - sama mies voittaisi yksissä kisoissa 400, 800, 1500, 3000 metrin esteet ja 5000 metriä. Mahdottomuus siis. Paitsi Eric Heidenille.
Heiden oli yhtä aikaa nopea ja kestävä. Nopeus oli synnynnäistä, kestävyys ainakin osittain harjoittelun tuomaa. Moni urheilija kadottaa luontaisen herkkyytensä ja terävyytensä valtavan harjoituskuorman alle, mutta Heidenille niin ei käynyt.
Hänen harjoitusohjelmansa olivat tehollisesti erittäin raakoja, vauhdit olivat aivan omalla tasollaan; lisäksi Heiden harjoitteli parhaimmillaan jopa kuusi tuntia päivässä. Voi olla, ettei Heidenin elimistö moista rääkkiä olisi kovin monta lisävuotta kestänyt. Ura päättyikin jo melkein heti Lake Placidin triumfin jälkeen.
Suvereenia ylivoimaa
Heiden oli teknisesti niin valtavan taitava, ettei häntä kyetty haastamaan tosissaan millään matkalla. 500 metrillä hän oli kaarteista ulostuloissa aivan omaa luokkaansa; kun monet muut horjuivat ja menettivät vauhtiaan, Heiden pystyi purkamaan kaiken kaarteesta saadun keskipakoisvoiman valtavaan kiriin loppusuoralla.
Tekniikan merkitys nousi esiin myös pidemmillä matkoilla, joissa on äärimmäisen tärkeää säilyttää luisteluasento myös väsyneenä, jolloin tekniikka helposti hajoaa ja suuntaa liike-energiaa täysin vääriin suuntiin. Siksi Heiden oli niin suvereeni jopa 10 000 metrillä.
Heiden oli suosikki jo ennen Lake Placidia, olihan hän voittanut neljänä peräkkäisenä vuonna sprintterien maailmanmestaruuden. 1977-1979 Heiden otti myös yleisluistelijoiden maailmanmestaruudet nimiinsä. Vuonna 1977 amerikkalaisluistelija voitti viikon välein yleisluistelijoiden, sprintterien ja juniorien maailmanmestaruuden. Se ei vielä riittänyt suurempaan hehkutukseen hänen kotimaassaan Yhdysvalloissa, jossa pikaluistelu ei ollut suuri laji. Vasta Lake Placidin olympialaisten jälkeen pikaluistelu sai jonkinlaista jalansijaa jenkkilässä.