America The Beautiful ja Eric The Great. Lake Placidin olympialaiset 1980 todistivat yhtä talviurheiluhistorian suurinta ihmettä, kun USA:n 21-vuotias Eric Heiden voitti kisoissa kaikki viisi luisteltua matkaa 500, 1000, 1500, 5000 ja 10 000 metriä. Fysiologisesta näkökulmasta saavutus on hämmästyttävä, monen mielestä mahdoton.
Kuinka on mahdollista olla samaan aikaan paras lajissa, joka kestää alle 40 sekuntia ja lajissa, jossa edetään lähdöstä maaliviivalle liki 15 minuuttia? Sellaisen ei pitäisi olla ihmisen suorituskyvyn rajoissa. Jos Eric Heidenin suoritus koodattaisiin juoksuradalle - vaikka lajit eivät missään nimessä yhteismitallisia olekaan - sama mies voittaisi yksissä kisoissa 400, 800, 1500, 3000 metrin esteet ja 5000 metriä. Mahdottomuus siis. Paitsi Eric Heidenille.
Heiden oli yhtä aikaa nopea ja kestävä. Nopeus oli synnynnäistä, kestävyys ainakin osittain harjoittelun tuomaa. Moni urheilija kadottaa luontaisen herkkyytensä ja terävyytensä valtavan harjoituskuorman alle, mutta Heidenille niin ei käynyt.
Hänen harjoitusohjelmansa olivat tehollisesti erittäin raakoja, vauhdit olivat aivan omalla tasollaan; lisäksi Heiden harjoitteli parhaimmillaan jopa kuusi tuntia päivässä. Voi olla, ettei Heidenin elimistö moista rääkkiä olisi kovin monta lisävuotta kestänyt. Ura päättyikin jo melkein heti Lake Placidin triumfin jälkeen.
Suvereenia ylivoimaa
Heiden oli teknisesti niin valtavan taitava, ettei häntä kyetty haastamaan tosissaan millään matkalla. 500 metrillä hän oli kaarteista ulostuloissa aivan omaa luokkaansa; kun monet muut horjuivat ja menettivät vauhtiaan, Heiden pystyi purkamaan kaiken kaarteesta saadun keskipakoisvoiman valtavaan kiriin loppusuoralla.
Tekniikan merkitys nousi esiin myös pidemmillä matkoilla, joissa on äärimmäisen tärkeää säilyttää luisteluasento myös väsyneenä, jolloin tekniikka helposti hajoaa ja suuntaa liike-energiaa täysin vääriin suuntiin. Siksi Heiden oli niin suvereeni jopa 10 000 metrillä.
Heiden oli suosikki jo ennen Lake Placidia, olihan hän voittanut neljänä peräkkäisenä vuonna sprintterien maailmanmestaruuden. 1977-1979 Heiden otti myös yleisluistelijoiden maailmanmestaruudet nimiinsä. Vuonna 1977 amerikkalaisluistelija voitti viikon välein yleisluistelijoiden, sprintterien ja juniorien maailmanmestaruuden. Se ei vielä riittänyt suurempaan hehkutukseen hänen kotimaassaan Yhdysvalloissa, jossa pikaluistelu ei ollut suuri laji. Vasta Lake Placidin olympialaisten jälkeen pikaluistelu sai jonkinlaista jalansijaa jenkkilässä.
Ainoa tahra Heidenin arvokisauralla oli vuoden 1980 yleisluistelijoiden MM-kilpailut Heerenveenissä, missä isäntämaan Hilbert van der Duim nappasi kultaa Heidenin nenän edestä. Se olikin ainoa kerta tuon olympiadin aikana, kun kukaan pystyi Heidenin lyömään. Lake Placidissa van der Duim olikin sitten jo pumpulia: hänen paras sijoituksensa kisoissa oli kuudes 10 000 metrillä 20 sekuntia Heidenin perässä.
Innsbruckin talvikisoissa 1976 Heiden tosin oli 1500 metrillä 7:s ja 5000 metrillä 19:s, mutta ne anteeksi annettakoon, koska nuorukaisella oli tuolloin ikää vasta 17 vuotta.
Lake Placidin huikea menestys
Lake Placidin 500 metrillä Heiden oli vielä viimeisessä kaarteessa neuvostoliittolaista ME-miestä Jevgeni Kulikovia jäljessä, mutta loppusuoralla Heiden jätti parinsa täysin seisomaan ja eroa tuli hopeamitalistiin lopulta 0,34 sekuntia. 5000 metrillä amerikkalainen joutui kaikkein tiukimmille.
Heiden teki omassa parissaan ajan 7.02,29. Hänen jälkeensä luistellut norjalainen Kai Arne Stenshjemmet johti väliajoissa koko ajan, jopa ennen viimeistä kierrosta. Norjalaisen meno hyytyi kuitenkin juuri ratkaisevilla hetkillä kotiyleisön riemuksi ja Heiden juhli toista olympiakultaansa 0,99 sekunnin erolla.
1000 metrillä Heiden olikin sitten täysin omaa luokkaansa. Ajallaan 1.15,18 hän jätti Kanadan Gaetan Boucherin peräti 1,5 sekunnin päähän. Se on 1000 metrillä valtava ero.
1500 metrillä Norjan Stenshjemmet uhitteli jälleen aikansa, mutta viimeisellä kierroksella Heidenin vauhti oli jälleen aivan liikaa kaikille muille. Tällä kertaa voittomarginaali oli 1,37 sekuntia.
10 000 metrin piti olla Heidenin heikoin matka, uskottiin (tai lähinnä toivottiin), ettei 21-vuotiaalla luistelijalla voisi olla vielä monien harjoitusvuosien tuomaa riittävää kestävyyttä. Lisäksi Heidenilla oli jo alla neljä kilpailua - ja neljä olympiavoittoa. Olisiko kisojen supersankarin vatsa jo liian täynnä tyytyväisyyttä? Pah, kaikkea vielä. Heiden teki uuden huikean ME:n 14.28,13 ja jätti hopealle luistelleen Hollannin Piet Kleinen liki kahdeksan sekunnin päähän.
Pikaluistelun huikeasta kehityksestä maailmalla kertoo vertailu Eric Heidenin ennätysten ja nykyisten ME-tulosten välillä: 1000m: 1.13,60-1.06,42, 1500m: 1.54,79-1.41,80, 10 000m: 14.28,13-12.41,69.
Nimi myös USA:n pyöräilyn Hall of Famessa
Heidenin ura pikaluistelun huipulla oli lyhyt. Hän teki ensimmäisen ME:nsä 1978 ja viimeisensä juuri Lake Placidin 10 000 metrillä. Heiden oli saanut jo riittävästi, enemmänkin. Lopetettuaan olympialaisten jälkeen Heiden purki kunnianhimoaan maantiepyöräilyyn, jossa hän saavutti USA:n ammattilaisten mestaruuden 1985.
Heiden oli mukana myös Ranskan ympäriajossa 1986, mutta keskeytti kaaduttuaan viisi päivää ennen maalia. Hän sai nimensä jopa USA:n pyöräilyn Hall of Fameen.
Kaikenlaisen sirkustelun luvatun maan edustajaksi Heiden oli täysin poikkeuksellinen yksilö. Hän karttoi julkisuutta, eikä halunnut mukaan oravanpyörään, jossa puristettiin urheilijoista kaikki mahdollinen irti kilparatojen ulkopuolella. Ei vaikka se olisi tuonut mukanaan myös paljon taloudellisia mahdollisuuksia.
Heiden oli mieluummin oma mystinen itsensä. Jo urheilu-urallaan hän tiesi haluavansa myöhemmin ortopediksi. Näin kävikin. Heiden on nykyisin omalla alallaan tunnustettu asiantuntija ja hän on toiminut mm. NBA-joukkue Sacramento Kingsin ja USA:n pikaluistelumaajoukkueen lääkärinä.
Lauri Hollo kirjoittaa MTV3.fissä Vancouverin kisojen ajan juttusarjaa olympiahistorian mielenkiintoisimmista, omituisimmista, hauskoista ja ylipäätään mielenkiintoisista yksittäisistä tapauksista.
(Juttusarjan lähteitä: Raevuori: Huippu-urheilun Maailma 4; Raevuori, Arponen, Hannus: Urheilu 2000; Siukonen, Ahola, Pulakka: Suuri olympiateos; Siukonen: Suomalaisen urheilun tähtihetkiä, Benson, Robinson, Benson: The Glory of The Olympic Winter Games)
(MTV3)