Amos Biwottin nimi ei sano tänä päivänä monellekaan yhtään mitään. Toisin oli 30 vuotta sitten, jolloin hänen nimensä oli kaikkien huulilla Meksikon olympialaisten jälkeen. Biwott voitti sensaatiomaisesti 3000 metrin estejuoksun.
Vielä Tokiossa 1964 eivät kenialaiset juhlineet. Yleisurheilun ainoan afrikkalaismitalin otti Etiopian Abebe Bikila maratonilla. Neljä vuotta myöhemmin Meksikossa oli toisin, esille nousivat kenialaisista Biwottin lisäksi Kip Keino (kultaa 1500 metrillä) sekä Naftali Temu (kultaa 10 000 metrillä). Afrikkalaisten kykyyn ylipäätään juosta pitkiä matkoja ei vielä 50-luvulla uskottu lainkaan. Suomen Urheilulehti kirjoitti 1953:
”Neekereiden rotuominaisuudet yleisurheilussa eivät ulotu kestävyyslajeihin, mitä kaikkea heidän suorituksistaan pimeässä Afrikassa sanotaankin.”
Nykyisin 60-vuotias Biwott oli ensimmäinen olympiakultaa juossut nandi-heimon edustaja. Sittemmin ketju on saanut jatkoa, eikä loppua näy; kenialaiset ovat voittaneet kaikki olympialaisten estekilpailut vuodesta 1984.
Biwott lähti Meksikoon suurena tuntemattomuutena. Toki joku jo uumoili, että kenialaiset ylänköjen miehet saattaisivat olla vahvoilla ohuessa ilmanalassa yli 2200 metrin korkeudessa, mutta harva sellaisia puheita uskoi. Jo alkuerässä Biwott hämmästytti kaikki. Ensimmäisen kierroksen jälkeen hän johti eräänsä 60 metrillä, kahden kierroksen jälkeen jo 100 metrillä. Maalissa ero muihin oli melkein 100 metriä! Tähti oli ilmiselvästi syntynyt. Lajia hallinneelle belgialaiselle Gaston Roelantsille – joka hävisi tuossa alkuerässä Biwottille 20 sekuntia - luu meni niin syvälle kurkkuun, että hänen pasmansa sekosivat täysin. Roelants räpisteli finaalissa maaliin vasta seitsemäntenä.
Finaalissa Biwott ei noudattanutkaan alkuerätaktiikkaansa. Hän löntysteli ihmeellisesti joukon hännillä ja kierros ennen maalia mies velttoili yhdeksäntenä, 40 metriä kärjen takana. 200 metriä ennen maalia Biwott ryntäsi kerrassaan käsittämättömään loppukiriin ja poimi ukon toisensa jälkeen, viimeiseksi maanmiehensä Benjamin Kogon, joka jäi hopealle 0,6 sekuntia Biwottin takana. Paitsi juoksutaktiikka, herätti hämmästystä myös Biwottin estetekniikka; hän tuli vesiesteeltä alas samalla jalalla, millä ponnisti, usein vielä kuivin jaloin.
Paavo Noponen selosti juoksua suomalaisille radionkuuntelijoille tinkimättömällä tyylillään: