Haagin kansainvälinen lapsikaappaussopimus on viimeaikaisten Suomea koskettaneiden tapausten vuoksi aiheuttanut julkisuudessa ristiriitaista keskustelua.
Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Olavi Heinonen on heittänyt ilmaan jopa sopimuksesta irtaantumisen mahdollisuuden, kun taas esimerkiksi oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Markku Helin pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Yksiselitteisen sopimuksen mukaan kaapattu lapsi on aina palautettava maahan, jossa hän on ennen sieppausta asunut. Se ei jätä sijaa tapauskohtaiselle tulkinnalle ja etenkin Suomessa sopimusta on noudatettu kuuliaisemmin kuin monessa muussa maassa.
Helinin mukaan Suomessa on ollut vuoden 1994 eli sopimuksen ratifioinnin jälkeen vain yksi tapaus, jossa lapsi on jätetty palauttamatta toisessa maassa uhkaavan väkivaltaisen vanhemman takia.
Helin kannattaa sitä, että rannalle jätetyllä vanhemmalla säilyy sopimuksen kautta luottamus prosessin etenemiseen. Lisäksi hänen mielestään lapsen oloja voi tutkia parhaiten siellä, missä tämä on asunutkin. Helin sanoo suomalaisten tuudittautuvan liikaa käsitykseen, jonka mukaan vain meillä osataan käsitellä sieppaustapauksia lapsen edun mukaisesti.
Lapsensa Ranskasta Suomeen insestiepäilyn vuoksi siepanneen äidin mielestä Suomessa ollaan tässä liian sinisilmäisiä.
Hän joutui Haagin sopimuksen perusteella palaamaan lastensa kanssa Ranskaan, jossa asian käsittely on ollut mahdollisimman epäoikeudenmukaista hänen kannaltaan.
-Ranskassa mies on kaikki kaikessa, ulkomaalaisen naisen syytöksiä ranskalaista miestä kohtaan ei kuunnella lainkaan, nainen sanoi Ihmisoikeusliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingissä keskiviikkoiltana.
"Kansainvälinen tiedekeskustelu tarpeen"
Myös oikeustieteiden tutkijan Kirsti Kurki-Suonion mielestä sopimuksessa on kehittämisen varaa, koska siinä niputetaan erilaiset tapaukset liian helposti yhteen. Toisinaan esimerkiksi äidillä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin napata lapsi kainaloon ja palata kotiin.