Olavi Heinonen kritisoi Haagin sopimusta

Haagin kansainvälinen lapsikaappaussopimus on viimeaikaisten Suomea koskettaneiden tapausten vuoksi aiheuttanut julkisuudessa ristiriitaista keskustelua.

Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Olavi Heinonen on heittänyt ilmaan jopa sopimuksesta irtaantumisen mahdollisuuden, kun taas esimerkiksi oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Markku Helin pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.

Yksiselitteisen sopimuksen mukaan kaapattu lapsi on aina palautettava maahan, jossa hän on ennen sieppausta asunut. Se ei jätä sijaa tapauskohtaiselle tulkinnalle ja etenkin Suomessa sopimusta on noudatettu kuuliaisemmin kuin monessa muussa maassa.

Helinin mukaan Suomessa on ollut vuoden 1994 eli sopimuksen ratifioinnin jälkeen vain yksi tapaus, jossa lapsi on jätetty palauttamatta toisessa maassa uhkaavan väkivaltaisen vanhemman takia.

Helin kannattaa sitä, että rannalle jätetyllä vanhemmalla säilyy sopimuksen kautta luottamus prosessin etenemiseen. Lisäksi hänen mielestään lapsen oloja voi tutkia parhaiten siellä, missä tämä on asunutkin. Helin sanoo suomalaisten tuudittautuvan liikaa käsitykseen, jonka mukaan vain meillä osataan käsitellä sieppaustapauksia lapsen edun mukaisesti.

Lapsensa Ranskasta Suomeen insestiepäilyn vuoksi siepanneen äidin mielestä Suomessa ollaan tässä liian sinisilmäisiä.
Hän joutui Haagin sopimuksen perusteella palaamaan lastensa kanssa Ranskaan, jossa asian käsittely on ollut mahdollisimman epäoikeudenmukaista hänen kannaltaan.
-Ranskassa mies on kaikki kaikessa, ulkomaalaisen naisen syytöksiä ranskalaista miestä kohtaan ei kuunnella lainkaan, nainen sanoi Ihmisoikeusliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingissä keskiviikkoiltana.

"Kansainvälinen tiedekeskustelu tarpeen"

Myös oikeustieteiden tutkijan Kirsti Kurki-Suonion mielestä sopimuksessa on kehittämisen varaa, koska siinä niputetaan erilaiset tapaukset liian helposti yhteen. Toisinaan esimerkiksi äidillä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin napata lapsi kainaloon ja palata kotiin.

Kokonaan Suomen ei sopimuksesta kuitenkaan kannata hänen mukaansa irtaantua, koska siinä on paljon hyvääkin. Ennen sopimusta lapsia ei yleensä palautettu koskaan tuomareiden omaksuman "oma maa mansikka" -periaatteen vuoksi. Näin myös ulkomaalaisten päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano oli harvinaista.
-Käänteentekevää Haagin sopimuksessa on se, että viranomainen, joka palauttaa lapsen ei ota yhtään kantaa siihen, kummalle lapsi kuuluisi, vaan vain siihen, missä asia pitäisi ratkaista.

Yksinkertaisuus on myös kansainvälisen sopimuksen etu ja selvät pelisäännöt helpottavat usein tunnepitoisia ratkaisuja.

Niin Helinin kuin Kurki-Suonionkin mielestä eri valtioiden viranomaisten yhteistyötä olisi tehostettava. Näiden pitäisi esimerkiksi pystyä seuraamaan nykyistä paremmin palautetun lapsen ja hänen mukanaan palanneen vanhemman oikeuksien toteutumista maassa, jossa oikeudenkäynti on meneillään.
-Yksi maa ei kuitenkaan voi lähteä muuttamaan sopimuksen tulkintaa. Se edellyttäisi kansainvälistä tieteellistä keskustelua, sanoo Kurki-Suonio.
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat