Mestarijuoksija Paavo Nurmea (1897-1973) kutsuttiin ylväillä nimillä. Hän oli mm. Juoksijoiden kuningas ja Lentävä suomalainen. Hän on maailmanhistorian tunnetuimpia suomalaisia, jonka saavutukset puhuttavat urheiluväkeä ympäri maailman edelleen.
Urheilun muiden kiintotähtien tapaan Nurmen menestyksen taustalla oli intohimo lajiin. Rakkaus urheiluun siivitti Nurmen voittamaan kolmissa olympiakisoissa kaikkiaan yhdeksän kulta- ja kolme hopeamitalia, ja juoksemaan maailmanennätyksiä.
Nurmen juoksu-uran innoittajana oli Hannes Kolehmainen ja tämän Tukholman kisoissa 1912 saavuttamat kolme kultamitalia. Myöhemmin Nurmi tunnettiin laskelmoinnistaan. Hän juoksi kello kädessään aikaa, ei niinkään vastustajia vastaan. Määrätietoinen Nurmi oli aikaansa edellä myös harjoittelussaan.
Nurmi edusti Turun Urheiluliittoa koko uransa. Ensimmäisen Suomen-ennätyksensä hän juoksi 1920 ja matkana oli 3 000 metriä. Ensimmäisen maailmanennätyksen Nurmi juoksi Tukholmassa 1921 (10 000 m/30.40,2). Antwerpenin olympialaisissa 1920 Nurmi saavutti kolme kultaa ja yhden hopea. Neljä vuotta myöhemmin Pariisissa tuloksena oli viisi kultamitalia, joista 1 500 ja 5 000 metrin voitot tulivat kahden tunnin aikana. Amsterdamissa 1928 Nurmi oli jo 31-vuotias. Hän voitti 10 000 metriä ja oli toinen 5 000 metrillä sekä 3 000 metrin estejuoksussa.
Amsterdamin kisojen jälkeen Nurmi alkoi pohtia lopettamista, mutta päätti kruunata uransa Los Angelesissa 1932 maratonin kultamitalilla. Keväällä 1932 annettu kilpailukielto kuitenkin vesitti unelman. Ammattilaiseksi katsottu Nurmi matkusti kisakaupunkiin ja harjoitteli Los Angelesissa jalka kipeänä, mutta ei yrityksistä huolimatta päässyt juoksemaan. Kotimaassa Nurmi sai jatkaa juoksemista Suomen urheiluliiton luvalla.
Nurmen viimeinen juoksukilpailu oli Viipurissa 1934. Nurmi voitti. Urheilun jälkeen Nurmi keskittyi työhön liikemiehenä, ja rakennutti taloja eri puolilla Helsinkiä. Osan omaisuudestaan hän antoi myöhemmin tieteen käyttöön.
Helsingin olympialaisten avajaisissa 1952 Nurmi palasi parrasvaloihin juhlittuna sankarina, kun oli soihtuviestin viimeinen viestinviejä ja sytytti olympiatulen stadionilla.
Paavo Nurmi kuoli Helsingissä 2. lokakuuta 1973. Muistotilaisuus pidettiin Helsingin Vanhassa kirkossa, josta mestarijuoksijan arkku kuljetettiin autosaattueessa Turkuun, jonne hänet haudattiin sukuhautaan.
(MTV3-STT)
Lue myös: Paavo Nurmi pitää paikkansa kaikkien aikojen suomalaisurheilijana