Nukutko tarpeeksi?

Tulisiko pari ylimääräistä tuntia tarpeeseen? Jos valveillaoloaika ei tunnu riittävän päivän kiireistä suoriutumiseen, houkutus varastaa yöunista on suuri – etenkin jos unet venyvät luonnostaan hyvin pitkiksi.

Kesä- ja normaaliaikaan siirtyminen sekoittaa unisoppaa entisestään. Kesäaikaan siirtyminen näkyy jopa onnettomuustilastoissa.

Unitutkija Markku Partisen mielestä ajan siirtelystä pitäisi luopua kokonaan.

– En kannata sitä missään nimessä. Fysiologisesti sille ei ole mitään perusteita, vaan siitä on vain haittaa. On kyseenalaista, säästääkö se edes energiaa. Jos täytyy saada esimerkiksi iltaan lisää vapaa-aikaa, olisi järkevämpää muuttaa mieluummin vaikka töiden alkamisaikaa.

Suomalaisten kannalta paluu yhden ajan maailmaan olisi monella tavalla kannattava.

– Aurinko nousee Suomessa aiemmin kuin esimerkiksi Pariisissa. Jos ollaan aamusella neuvotteluyhteydessä sinne, suomalaiset ovat virkeämpiä kuin pariisilaiset, Partinen innostuu.

Unesta ei kannata tinkiä

Markku Partinen toteaa, että unen tarpeen vaihtelu on luonnollista: toiset ovat lyhyempi ja toiset pitempiunisia. Kaiken kaikkiaan suomalaiset nukkuvat kuitenkin nykyään entistä vähemmän.

– Osa ihmisistä tinkii unestaan ja on jatkuvassa univelassa enemmän kuin aiemmin, eikä se ole hyvä asia. Luonnollisesti lyhytunisia on suomalaista alle kymmenen prosenttia. Heitä, jotka nukkuvat liian vähän, on sen sijaan jopa neljännes suomalaisista, Partinen harmittelee.

Säännöllinen uni on Partisen mukaan välttämätöntä ruumiilliselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Pitkäaikainen unettomuus voi altistaa muun muassa haitallisen rasvan kertymiselle keskivartaloon, diabeteksen kehittymiselle, aineenvaihduntahäiriöille ja sydän- ja verisuonitaudeille. Se on myös työturvallisuusriski.

Joogaaja pärjää lyhyillä yöunilla

Kansainvälisesti tunnettu joogaohjaaja Petri Räisänen (41) nukkuu nykyään viiden–kuuden tunnin yöunia. Vielä parikymmentä vuotta se ei olisi riittänyt mihinkään.

Räisäsen unirytmi on muuttunut paitsi iän myötä myös elämäntapojen ansiosta.

– Unen tarve on muuttunut selvästi. Nukahdan nykyään nopeasti ja helposti, enkä tarvitse enempää unta. Herään aamulla täysin pirteänä ja koko päivä menee hyvin, Räisänen kertoo.

Räisänen ei tiedä fysiologisia perusteita joogaajan unentarpeen vähenemiselle, mutta uskoo sen johtuvan nimenomaan harrastuksen tuomasta taidosta rentoutua. Räisänen muistuttaa, että joogaajat voivat muutenkin hyvin ja elävät terveellistä elämää.

– Minusta tuntuu, että yö on elimistön parantamisen ja rentoutumien aikaa, eikä joogaajan elimistössä ole yöllistä parannettavaa. Joogaaja on vireässä tilassa, ei käytä päihteitä eikä syö raskasta ruokaa. Tavallaan hän käyttää yönsäkin täydellisesti ja uni on siksi syvää ja hyvää.

Räisänen on saanut joogan ansiosta pari tuntia lisää valveillaoloaikaa. Toisaalta häneltä menee sama aika aamuiseen harjoitukseen. Hän tuntee saavansa lisäajan sijasta lisää laatua ja tehoa elämäänsä.

– Harjoitus on minulle kuin jollekulle toiselle aamukahvi. Se piristää ja auttaa suoriutumaan päivästään täysipainoisesti ja olemaan aktiivinen.

Ei alle viiden tunnin yöunia

Unitutkija Markku Partinen.

Unitutkija uskoo, että joogaaja voi pärjätä lyhyillä yöunilla opittuaan rentouttamaan itsensä ja hallitsemaan kehoaan ja mieltään. Unentarpeeseen ja vireystasoon voi Markku Partisen mukaan vaikuttaa myös muulla kuntoilulla ja hyvällä ravitsemuksella. On viitteitä siitäkin, että kasvissyöjät pärjäisivät muita vähemmällä unella.

Kaikkein lyhytunisimmatkin terveet ihmiset tarvitsevat Partisen mukaan kuitenkin selvästi yli neljä tuntia yöunta. Raja on viidessä–kuudessa tunnissa.

Testaa unentarpeesi

Jos ei tiedä omaa unentarvettaan, sen voi testata. Markku Partinen tietää, että jo muutamassa päivässä saa tuntumaa asiasta.

– Koeasetelmissa on näyttöä siitä, että kun ihmisen annetaan nukkua kaksi–kolme vuorokautta tietty määrä, jo se heijastaa, onko se riittävä määrä vai ei. Jos ihmisen annetaan nukkua vain neljä tuntia ja hän on jatkuvasti äärimmäisen väsynyt aamulla, se viittaa siihen, että se ei ole riittävä unen määrä. Jos normaalisti pitkään nukkuva herää muutaman päivän sisällä jatkuvasti virkeänä ja voi hyvin, se voi tarkoittaa, että lyhyempi uni riittää.

Aamu- ja iltaunisuus on vahvasti perinnöllistä, ja siihen liittyvän rytmin kääntäminen on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta. Iän myötä unen tarve tosin muuttuu.

– Kaikista lapsista tulee teini-ikäisinä enemmän iltatyyppisiä. Siirtymä myöhäisemmäksi on noin kaksi tuntia. Vanhetessa ihminen muuttuu jälleen enemmän aamutyyppiseksi, Partinen kertoo.

Kymmenen tuntia voi olla liikaa

Voiko ihminen sitten nukkua jatkuvasti liikaa? Petri Räisäsen mukaan kymmentuntinen yöuni on joogan näkökulmasta liian pitkä.

– Vaikka olisi kuinka raskas kehotyyppi, kahdeksan tuntia pitäisi olla maksimi, joogaohjaaja toteaa.

Unitutkija on samaa mieltä.

– Se pitää paikkansa myös laajojen väestötutkimusten perusteella. Ihanteellinen unen pituus on niiden mukaan aikuisella ihmisellä 6 ½–8 ½ tuntia. Kymmenen tunnin yöunesta ei ole todennäköisesti mitään lisähyötyä kenellekään. Toisaalta kun tarkastellaan sairastuvuutta ja kuolleisuutta, kymmenen tuntia nukkuvien sairastuvuus on suurempi kuin vähemmän nukkuvien, Markku Partinen pohtii.

Unitunteja ei kuitenkaan kannata vähentää selvittämättä ensin unen tarpeen syitä.

– Saattaa olla kyseessä täysin terve niin sanottu luonnollisen pitkäuninen, joka on perinyt sellaiset geenit, jotka edellyttävät paljon unta. Se on kuitenkin hyvin harvinaista. Etenkin jos on pärjännyt aiemmin esimerkiksi kahdeksalla tunnilla ja huomaa tarvitsevansa jatkuvasti enemmän, kannattaa miettiä syitä sille. Taustalla voi olla masentuneisuutta tai uupuneisuutta.

Uutta unitutkimuksesta

Markku Partinen seuraa unitutkimusta työnsä puolesta aktiivisesti. Hän kertoo, että unen säätelystä tiedetään jo hyvin paljon, mutta sitä, miksi ihminen nukkuu, pohditaan edelleen.

– Se tiedetään, että nukkuminen on välttämätöntä. Nyt näyttää siltä, että ihminen nukkuu, jotta aivojen energiavarastot saadaan täyttymään, Partinen selvittää.

Toinen uusi trendi unitutkimuksessa on unettomuuden merkityksen selvittäminen. Esimerkiksi nukahtamisvaikeudet eivät näytä nykytietämyksen valossa olevan kovin vaarallisia. Haitallista on sen sijaan toistuva yöllinen heräily.

– Sekin, että herää yöllä, eikä saa enää uudestaan unen päästä kiinni, on unettomuutta, joka tulisi selvittää pikemminkin kuin pelkkä nukahtamisvaikeus.