USA 1999. Ohjaus: Roger Michell. Käsikirjoitus: Richard Curtis. Tuotanto: Duncan Kenworthy, Tim Bevan ja Richard Curtis. Kuvaus: Michael Coultier. Leikkaus: Nick Moore. Pääosissa: Hugh Grant, Julia Roberts, Rhys Ifans, Gina Mckee, Tim McInnerny, Emma Chambers, Hugh Bonneville, Richard McCabe, James Dreyfuss. Kesto: 123 min.
Neljät häät ja yhdet hautajaiset -hitin tuottajat ovat lyöneet päänsä yhteen tässä Roger Michellin ohjaamassa romanttisessa komediassa, ja jälleen ovat menestysainekset kasassa: kahden supertähden, Julia Robertsin ja Hugh Grantin, kemiat kuplivat iloisesti yhdessä nokkelan käsikirjoituksen tahtiin. Asetelma on päiväunista tuttu ja herkullinen: mitä tapahtuisi, jos maailman kuuluisin filmitähti rakastuisi juuri sinuun?
William Thacker (Grant) on eronnut ja tapahtumaköyhään puolielämäänsä tottunut mies, joka omistaa harvinaisen huonosti menestyvän matkakirjakaupan Lontoon värikkäässä Notting Hillin kaupunginosassa ja jakaa talonsa walesilaisen outolinnun Spiken (Ifans) kanssa. Kun puodin ovi sitten aukeaa ja sisään astuu maailman kuuluisin filmitähti Anna Scott (Roberts), William pitää tapausta ensin vain typerryttävänä anekdoottina, mutta sattumusten kautta kaunotar päätyy hänen kanssaan treffeille ja molemminpuolinen ihastus on selviö.
Kun Anna esitellään Williamin perheelle, kaikki tuntuu aluksi sujuvan hämmentävän luonnollisesti: erilaisten maailmojen kohdatessa äimistyneet perusbritit ja palvottu tähti löytävät yhteisen sävelen, eivätkä maailmat lopulta niin erilaisia olekaan. Annalle tilanne tarjoaa myös tervetulleen hengähdystauon julkisuuden pyörteestä, mutta pian tilanne tietenkin mutkistuu, kun lehdistö saa vihiä asiasta.
Elokuvasta tekee virkistävän sen maanläheinen lähestymistapa, pienten asioiden nostaminen keskiöön. Yhdessä pääosassa on nimen mukaisesti Notting Hill, tiivis kyläyhteisö suurkaupungin keskellä: sen rattoisa tunnelma tarttuu katsojaankin, tuoden vanhanaikaisuudessaan mieleen Frank Capran yhteisökuvaukset. Willin sekalainen ystäväpiiri muodostaa niinikään tiiviin perheen, jonka keskinäistä välittämistä eivät raskaatkaan kolhut kukista. Päivällispöydässä on tapana kilpailla siitä, kuka on pahin luuseri: ikuisesti sinkut William ja pikkusisko Honey (Chambers), epäonninen bisnesmies Max (McInnerny) vai tämän auto-onnettomuudessa rampautunut vaimo Bella (McKee). Elokuvan opetuksen mukaisesti heidän arkihuolien täyttämä elonsa näyttäytyy lopulta monin tavoin houkuttelevampana kuin Annan pinnalta glamoröösi elämäntyyli.
Notting Hill on aidosti ja avoimesti romanttinen viihde-elokuva, joka malttaa tarkastella ihmisiään rauhassa ja lajityypin pahimmat kliseet väistäen. Tuhkimotarina esitetään kyllä kaikin asianmukaisin kääntein ja huippuhehkutuksin - ratkaisevat väärinkäsitykset, viimehetken tilanteet jne. - mutta vastustamattomalla lämmöllä ja oivaltavuudella. Riemua revitään erityisesti rivipulliaisten koomisista tavoista suhtautua julkkiksiin: vaihtoehdot ovat aina äärimmäisiä. Siinä sivussa elokuva kritisoi median tunnettua taipumusta tuhota ihmisten elämä häikäilemättömällä yksityisyyden riistolla, ja Julia Roberts eläytyy riistetyn osaansa kokemusperäisellä intensiteetillä.
Robertsin ja Grantin taattujen suoritusten lisäksi etenkin Emma Chambers hönttinä pikkusisko Honeyna ja Rhys Ifans leveätä walesia vääntävänä boheemi-Spikenä tekevät riemukasta työtä: heidän viistot hahmonsa edustavat hollywood-tuotteissa harvemmin tavattuja, oikeasti tavallisia ihmisiä, jotka tietysti lopulta ovat kaikkea muuta kuin tavallisia.
Teksti: Tuuve Aro