Bullworkers- ja Hot Shots -yhtyeissä laulanut ja hämyisiä klubi-iltoja hurmannut Niko Ahvonen on jo useita vuosia ollut kotomaamme soul-presidentti. Niko teki aikoinaan rohkean, mutta onnistuneen vedon siirtyessään suomenkieliselle soolouralle. Syksyllä 1996 julkaistu debyyttialbumi Painovoimaa vastaan oli välitön menestys. Keväällä 1998 julkaistu Eläköön vapaus! sai samaten innokkaan vastaanoton. Viime vuosikymmenen lopulla kansa hoilasi suvereenisti kappaleita Onnen ongintaa, Älä unohda mua ja Yliluonnollinen.
Huhtikuussa 2001 julkaistiin Ahvosen kolmas albumi, Tuhannen tanssin tasavalta. Sen soundimaailmassa on niin uutta kuin vanhaakin Nikoa. Juuret löytyvät edelleen soulista ja mustasta musiikista, mutta tällä kertaa mukaan on ujutettu myös ripaus nykyteknologiaa. Lähes kaikkien levyn sävellysten takana on kaksikko Ahvonen-Koivusalo, oivaltavat tekstit puolestaan ovat maestron omasta kynästä. Albumin on tuottanut kauniimpaa sukupuolta edustava Eeva Koivusalo, joka on toiminut jo pitkään Nikon taustabändin, Cortina Jets -yhtyeen, basistina.
Keikkareissuilla Niko ja Eeva ovat käyneet syvällisiä keskusteluja siitä, mihin suuntaan Ahvos-soundia pitäisi viedä. Kaksikon visiot olivat olleet samansuuntaisia jo pitkään, joten ladylle annettiin mahdollisuus näyttää kyntensä myös tuottajana. Ja hommahan toimii paremmin kuin hyvin.
Albumilta lohkaistut sinkut K-18 (mä haluun mennä) ja Penelop löysivät välittömästi tiensä radiokanavien soittolistoille. Raja-aitoja kaatava kakkossingle, James Bond -soundtrackmaisia tunnelmia maalaileva Penelopé pääsi jopa Radio Suomen ykköseksi.
Niko Ahvosen neljäs albumi, Eilen tänään, ilmestyi syksyllä 2003. Albumin tuottajapallilla istui - ensimmäistä kertaa - itse maestro Ahvonen. Levyä kuvattiin sanoin: Tinkimätöntä muttei jääräpäistä, omaperäistä muttei hämyä, aikuista muttei seestynyttä, hauskaa muttei huumori-iskelmää, perinnetietoista muttei vanhanaikaista.
(Teksti perustuu BMG:n ja Emma.fm:n aineistoon)