Jääkiekon NHL-liigan tuomarit ovat tällä kaudella passittaneet pelaajia jäähyaitioon herkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Linjan tiukentuminen on tarkoittanut samalla sitä, että kahden minuutin jäähyn on saanut entistä helpommin. Sitä vastoin viiden minuutin jäähyjen - jonka saa esimerkiksi nyrkkitappelun perusteella - määrä on vähentynyt dramaattisesti, melkein 40 prosentilla.
Ennen tiistain kierrosta Ottawan Brian McGrattan oli "hanskannut" eniten, kaikkiaan yhdeksän kertaa. Mutta esimerkiksi kovat nyrkkisankarit, kuten Tie Domi ja Georges Laraque, ovat kahakoineet vain kaksi kertaa. Muutos on raju, sillä seitsemällä edellisellä kaudella Domi tappeli yhteensä 165 ja Laraque 90 kertaa.
Useimmat isokokoiset tappelupukarit, jotka vielä aikaisemmin raivasivat paikkansa NHL:ssä kirjaimellisesti tappelemalla, eivät enää sovellu tämän päivän joukkueisiin. Esimerkiksi New Jerseyssä aggressiivisesti pelannut puolalainen Krzysztof Oliwa ei enää mahdu joukkueen kokoonpanoon.
Syy tämän tyyppiseen kehitykseen on se, että isokokoiset ja usein hitaat tappelijat eivät pysy mukana tämän päivän NHL-liigan nopeassa pelitempossa.
Toinen selkeä syy on myös se, että joukkueet eivät ole halukkaita tuhlaamaan rahojaan kaukaloiden "poliiseihin", jotka pelaavat vain muutaman minuutin ottelussa, mutta nostavat kuitenkin 500000 dollarin tienestejä seurakohtaisesta, 39 miljoonan dollarin maksimibudjetista.
Helenius kärjessä
Vancouverin Jarkko Ruutu ei kuulu NHL:ssä niin sanottujen raskaiden tappelijoiden sarjaan. Hän on tapellut NHL:ssä kaudesta 2000-01 lähtien kaikkiaan 19 kertaa. Hänen pelipaikkansa ei ole koskaan ollut vaarassa muutosten ja uudistusten vuoksi. Hänen luistelutaitonsa ja pelikäsityksensä on ollut aina riittävää.
Ruudun mielestä syyt tappeluiden vähenemiselle löytyvät sääntömuutoksista.
- Keskiviivan paitsion poistaminen ja uudet säännöt. Et voi pitää vastustajasta kiinni, eikä synny painimista, jossa hermo saattaa mennä.
- Ei oikein tule tilaisuuksia joutua tappeluun, ja sitä paitsi tappelijoita on vähemmän kuin aikaisemmin, Ruutu miettii.
NHL:llä ei ole tappeluista virallisia sivuja, mutta jääkiekkotappeluihin 1990-luvun puolivälistä asti perehtyneen verkkosivuston mukaan suomalaisista Sami Helenius on pudottanut hanskansa jäähän useimmin. Hän tappeli uransa 155 ottelussa kaikkiaan 24 kertaa.
Olli Jokinen on "matsannut" 17 kertaa, Aki Berg neljästi, Ville Nieminen kolmesti ja listalta löytyvät myös Marko Tuomainen, Jere Karalahti, Sami Kapanen, Jarno Kultanen sekä maalivahdit Pasi Nurminen ja Miikka Kiprusoff.
Ennaltaehkäisevä vaikutus
Jäällä tapahtuvien tappeluiden oikeutuksesta on väännetty peistä puolesta ja vastaan. Jarkko Ruudun mielipide ei ole kiekkomaailmassa uusi.
- Kyllä se minun mielestä kuuluu jääkiekkoon. Välillä sitä on kiva tehdä, ja se on todella raskasta, jos sitä tekee ammatikseen. Ja se on faneille kivaa. Se on osa tätä hommaa, Ruutu toteaa.
Ruudun mukaan jokainen joukkue tarvitsee miehiä, jotka ovat tarpeeksi kovia eivätkä pelkää ottaa yhteen vastustajan kanssa.
- Sellaisia jätkiä pitää olla joukkueessa, jotka uskaltavat ottaa tilanteen haltuunsa, jos oman joukkueen pelaaja joutuu törkeän taklauksen uhriksi, Ruutu sanoo.
Ruudun mielestä varsinaisen tappelijan ei aina edes tarvitse tehdä mitään ollakseen joukkueelle arvokas.
- Sellaisen pelaajan olemassaolo joukkueessa rauhoittaa monesti tilanteen. Taklaat vastustajan kylmäksi, ja tiedät, että seuraavassa vaihdossa "se iso mies tulee". Eli joudut tavallaan maksamaan siitä.
Ei mitään hirviöitä
Ruutu painottaa, että kenenkään ei täydy tapella NHL:ssä, jos ei itse halua. Tähtipelaajien tarvitsee harvoin ottaa vastaan todella kovia taklauksia tai iskuja.
Ruutu haluaa myös laittaa pisteen myytille, että tappeluihin säännöllisesti osallistuvat olisivat joka paikassa vain tappelemassa.
- He ovat hyviä jätkiä. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että on olemassa kaksi eri maailmaa. Jää ja koti ovat ihan eri asioita. Ajattele vaikka normaalia työelämää: harvoin iso pamppu on sama tyyppi työpaikalla ja kotona. Sama koskee näitä kavereita, Ruutu sanoo.
(MTV3-STT)