NHL rimpuili maineensa jääkiekkoilullisesti ja taloudellisesti joten kuten kuiville menneellä kaudella, mutta se ei tarkoita sitä etteikö liigalla olisi ongelmia edelleen omiksi tarpeiksi. Kulunut toraisa kausi oli vasta esimakua tulevasta.
Ongelmia on kaksi, ja kun ne esiintyvät yhtä aikaa niin ratkottavaa riittääkin. NHL:n taloudellista tilannetta on jo pitkään seurattu huolestuneina. Liigan tulot ovat murto-osia muihin Pohjois-Amerikan suuriin ammattilaisliigoihin verrattuna, mutta menopuolella NHL pärjää. Taloudellisen kaaoksen mukana kulkee urheilullinen ongelma, joka ei suinkaan ole riippumaton edellisestä. NHL:n ylikuumentumisen pahin seuraus on monen mielestä liigan ylisuuri laajentuminen, joka on syönyt taitoreserviä ja näin pakottanut joukkueet pelaamaan huonoa jääkiekkoa.
Kaikille ongelmilleen NHL ei voi itse mitään. Esimerkiksi Buffalo Sabresin omistajat osoittautuivat
viime kesänä talousrikollisiksi, ja NHL sai tehdä kovan työn pitääkseen perinteikkään Sabresin leikissä mukana. Vasta toinen ostajaehdokas tärppäsi, ja näin Buffalossa pelataan jääkiekkoa ainakin ensi kaudella. Myös esimerkiksi Ottawa ja Pittsburgh olivat kriisissä kauden aikana.
Ottawa joutui Buffalon tavoin pyytämään apua NHL:ltä palkanmaksuun mutta ei sentään joutunut liigan haltuun. Ottawan velkaiselle organisaatiollekin löytyi lopulta ostaja. Pittsburgh Penguins on yhä olemassa pitkälti omistaja/pelaaja Mario Lemieux´n ansiosta, mutta Super-Mariokaan ei ole ihmemies, ja Penguins-miehistö muistutti keväällä lähinnä AHL-liigan joukkuetta. Teräskaupungin jääkiekon tulevaisuus näyttää synkältä.
NHL:n taloudellisiin ongelmiin haetaan ratkaisua rankalla tavalla. Syksyllä 2004 alkaa työtaistelu. Poteroita aletaan kaivaa jo ensi kaudella, käytännössä sotatilaan on valmistauduttu jo muutama vuosi. Pessimistit pelkäävät riitojen peruuttavan yhden sijasta jopa kaksi NHL-kautta. Omistajien ja NHL:n pelaajayhdistyksen välillä on valtaisa kuilu.
Omistajat ovat koonneet yhteistä rintamaa pitkään tuomalla esiin NHL-pelaajien palkkauksen
järjettömyyksiä. Naurettavaa asiassa on se, että omistajat itse ovat vastuussa tuhlailevasta tyylistä.
Pelaajayhdistys NHLPA on vakava vastustaja omistajille, jotka pyrkivät saamaan aikaan
työsopimukseen, joka rajoittaa heidän omia toimiaan - itsekontrolliin näistä miljonääreistä ei taida olla.
Joukkueiden johtomiehet ovat viime aikoina joutuneet ottamaan vastuuta tekemisistään. Esimerkiksi Philadelphia ja Dallas ovat hankalassa asemassa palkattuaan John LeClairin ja Pierre Turgeonin jättisopimuksin. Parhaat päivänsä nähnyt kaksikko on hyvä esimerkki pelaajamarkkinoiden ylikuumentumisesta, josta hintaa maksavat tulevat pelaajapolvet.
Rahankäytölle suitsia taitaa kuitenkin kaikkein parhaiten pistää pudotuspeleissä nähty pienten joukkueiden menestys. Jo runkosarja piristi yllätyksineen. Tampa Bay ja Anaheim käänsivät tappioihin tottuneet organisaationsa nousuun nopeasti. Minnesota taas osoitti, että menestyvä NHL-seura voidaan luoda tyhjästä kolmessa vuodessa. Tosin joukkueen menestys oli omiaan herättämään epäilyksiä liigassa pelatun jääkiekon tasosta.
NHL:n pelityyliä on pitkään kritisoitu. Mennyt kausi oli kritiikin suhteen silti ennennäkemätön. Erityisen huolissaan oltiin pelityylin vaikutuksista television katsojalukuihin, vaikka vaikutuksia liioiteltiin. NHL:n ongelma USA:n markkinoilla on monisyisempi kuin se, että liigan pelissä on ongelmia, jotka avautuvat lajiin vihkiytyneille. Silti NHL:n on oltava tosissaan saadakseen kiinnostavuutta lisää. Tähtipelaajia on saatava lisää, ja runkosarja olikin askel kohti parempaa. Pistepörssin kärkinimet tekivät enemmän pisteitä kuin muutamana viime vuotena.
Peter Forsberg otti paikkansa pistepörssin ykkösenä. Ruotsalaisittain hyvän kauden täydensi Markus Näslundin kakkossija. Kiekkoraamattu The Hockey Newsillä on tapana julkaista syksyllä lista 50 parhaasta NHL-pelaajasta, ja tulevan syksynä kymmenen joukossa on jälleen kerran kolme ruotsalaista (Forsberg, Näslund, Niklas Lidström), ja liuta miehiä 50 joukossa. Suomalaista tunkua listalle ei ole. Vaikka suomalaisten määrä NHL:ssä on lisääntynyt viime vuosina railakkaasti, ei taso ole kokenut samanlaista hyppäystä. Suomi potkii tähtipelaajien määrässä vielä kaukana Ruotsin, Venäjän, Tshekin ja Slovakian takana.
Kauden suomalaisnimet olivat Olli Jokinen, Saku Koivu ja Jere Lehtinen. Niko Kapanen oli paras
suomalaistulokas vuosiin, ja Pasi Nurminen ja Jani Hurme johtivat kunniakkaasti suomalaisten maalivahtien esiinmarssia. Muutaman vuoden sisällä NHL:ään tiensä suuntaa monta suomalaista superlahjakkuutta. Ehkä he muodostavat Atlantin taakse uuden menestyksekkään suomalaisen kiekkoilijasukupolven. Suurista yrittäjämääristä huolimatta suomalaisia Stanley Cup -voittajia kun on luvattoman vähän.
Kauden mittaan NHL:ssä vaihdettiin taas iso määrä valmentajia. Huomattava osa korvaaja on keltanokkia. Moni oli valmis lyömään lanttinsa likoon siitä, että halpojen tulokasvalmentajien trendi jatkuu kun jossain pitää säästää. Pudotuspelit kuitenkin antoivat merkkejä siitä, että ehkä valmennukseen panostetut taalat kuitenkin kannattaa maksaa. Valmentajat Jacques Lemaire, Mike Babcock ja Pat Burns olivat pudotuspelien supertähtiä.
Maalivahtien osalta käynnissä on vallankumous. Patrick Roy ilmoitti lopettavansa, ja Curtis Joseph ja Ed Belfour hävisivät nopeasti kuvasta pudotuspeleissä. Nyt kuumia nimiä ovat Jean-Sebastien Giguere ja Marty Turco, Martin Brodeurin noustua jo vanhemmaksi valtiomieheksi. Nykypäivänä maalivahti on enemmän kuin puoli joukkuetta, esimerkiksi Philadelphia on pakotettu ostamaan huikean arsenaalinsa tueksi jostain kunnon maalivahti, keskinkertaisuuksilla ei voiteta.
New Jersey voitti Stanley Cupin ja on vahva tekijä jatkossakin, mutta Ottawa Senators on tulevaisuudessa jatkuva suosikki, jos joukkue saadaan pidettyä kasassa. Finaalipaikka oli nyt lähellä monen playoff-pettymyksen jälkeen. Nuori joukkue on juuri niin hyvä kuin runkosarja on viime vuodet osoittanut. Ensimmäisen täysosuman jälkeen saattaisi tulla muutama lisää. Ottawan kaltaiset mahdollisuudet on myös Tampa Bayllä, mutta seura ei ole kuulu osaamisestaan. Mikäli kesällä ei tapahdu ihmeitä, ovat Ottawa, Philadelphia, Dallas ja Colorado ensi kauden suurimmat suosikit.
Teksti: Hannu Purola
(MTV3)