Näkökulma: Leijonien 1995 mestarijoukkue toi lohtua laman keskelle – vuoden 2019 sankarit iskevät toisella tavalla kansakunnan kipupisteeseen

Suomeen iski 1990-luvulla järisyttävä taloudellinen lama. Yrityksiä kaatui konkurssiin, ihmisiä murtui paineen alla. Katkeria kohtaloita, itkua ja huolta perheiden tulevaisuudesta. 

Lama oli jo taittumaan päin, kun Leijonat nappasi ensimmäisen maailmanmestaruuden Tukholmassa vuonna 1995. 

Sen jälkeen nousu takaisin jaloilleen tuntui ainakin hetken vähän ketterämmältä. Tuli hyvää mieltä, luottamusta omiin kykyihin. Vaikka sen hyvän tunteen johdattimena olivatkin leijonapaitaiset jääkiekkoilijat. 

Vuonna 2019 taloudellinen tilanne on valtakunnassa paljon parempi. Mutta hyvään saumaan tuli tämänkin mestaruus. 

Eikä ainoastaan tämä mestaruus, vaan nämä persoonat. 

LUE MYÖS: "Kimppakivaa luisteltiin, voitettiin" – MTV:n lukijalta upea maailmanmestaruusruno Leijonista

Bratislavan kultaleijonien kakkospainoksessa pelasi kirkassilmäisiä suomalaisia, joista paistoi luottamus omiin kykyihin, empatia ja hyvä käytös – huumorintajusta puhumattakaan. 

Jos jääkiekkoilijat ovat joskus olleet huonossa maineessa, se ei pönkity ainakaan tämän joukkueen takia. Bratislavan mestarit ovat upeita roolimalleja, jotka puhdistavat osaltaan vähän ryvettynyttä kiekkoilijoiden mainetta.  

Jos näitä joukkueita tulee lisää, stereotypia murtuu hiljalleen pois. 

Kolmannessa mestaruusjoukkueessa oli samanlaista myönteistä pilkettä kuin vuoden 2016 nuorten maailmanmestareilla. Heitä oli hauska seurata sekä jäällä että haastattelualueella. 

Vaikka kiusaaminen on yleisesti vähentynyt, nettiaika on tuonut kiusaamiskulttuuriin valitettavia sivujuonteita: mustamaalausta, ilkeilyä, vähättelyä, nöyryyttämistä, perättömien huhujen levittämistä, kiristämistä, ahdistelua, ryhmän ulkopuolelle jättämistä ja niin edelleen.

Kiusaisiko Marko Anttila tai Kevin Lankinen? Ei. Suomen joukkueen pelaajat vaikuttavat tyypeiltä, jotka ottava välituntipihalla yksin jääneen reppanan mukaan leikkeihin. 

Jos joskus tulee ylitsepääsemättömiä lastenkasvatusongelmia, otan yhteyttä Anttilan vanhempiin ja kysyn, että miten heidän pojastaan tuli se lempeä Mörkö. 

Leijonat opetti paljon pelistä, enemmän elämästä.

Joskus voisimme olla vähän lempeämpiä toisillemme. Olla hetken enemmän kuin leijonajoukkue.