Saksa 2003. Ohjaus: Wolfgang Becker. Käsikirjoitus: Wolfgang Becker ja Bernd Lichtenberg. Tuotanto: Stefan Arndt. Kuvaus: Martin Kukula. Leikkaus: Peter R. Adam. Pääosissa: Daniel Brühl, Katrin Sas, Maria Simon, Chulpan Chamatova, Florian Lukas, Alexander Beyer, Burghart Klausner. Kesto: 121 min.
Kotimaassaan Saksassa ymmärrettävästi hitiksi noussut Näkemiin, Lenin! on vakavia juonteita viljelevä poliittinen komedia, joka käsittelee 14 vuoden takaista suurmurrosta, Saksojen yhdistymistä, satiirisen huumorin keinoin. Kunnioitettavissa tavoitteissaan Wolfgang Beckerin ohjaus onnistuu vain osittain.
Elokuva kertoo tavallisesta itäberliiniläisestä perheestä, jonka elämä mullistuu kolmesti: ensin isä ottaa ja lähtee. Sitten kahden teini-ikäisen lapsen, Alexanderin ja Arianen poliittisesti aktiivi äiti (Katrin Sas) vaipuu sydänkohtauksen myötä koomaan - ja muuri murtuu. Äiti viettää puolisen vuotta unessa, minä aikana kaikki ehtii muuttua: Lenin-patsaat korvautuvat Cocacola-mainoksilla, kaupat pursuavat ylellisyystavaraa ja loputtomat autovirrat vaeltavat vapauteen. Kun äiti sitten odottamatta herää, rakastava Alexander (Daniel Brühl) joutuu tiukan paikan eteen: miten varjella heikkosydämistä aktivistia kohtalokkaalta sokilta, jonka ideologian murtuminen väistämättä aiheuttaisi? Ratkaisu: ei kerrota äidille!
Alkaa vuodepotilaan systemaattinen harhautus: hienoihin länsituotteisiin vaihdetaan rakkaiden itätavaroiden etiketit, pioneereiksi puetut naapurin pojat palkataan laulamaan kommunistilauluja, murtunut muuri ja ulkomaailman hapatus suljetaan tiukasti verhoilla ulos. Kaiken huipuksi Alexander lavastaa ystävineen omia uutislähetyksiä, joissa varsin autenttiselta näyttävä itäsaksalainen "toimittaja" vakuuttaa kommunismin voivan yhä paksummin ja ihmisten pyrkivän väkipakolla muurin yli - tietysti itään! Hyvää tarkoittava juoni menee vähän aikaa läpi, mutta tilanne ryöstäytyy yhä kaoottisemmaksi. Draamaa lisää kauan sitten karanneen isän uudelleen tapaaminen.
Elokuvan lähtöidea on niin herkullinen, että on sääli miten vähän siitä lopulta saadaan irti. Poliittishistoriallisesti ainutlaatuinen tilanne ja sen nurinkääntäminen mahdollistaisi paljon räväkämpää satiiria ja osuvampaa ivaa. Nyt kuvio toimii hetken, väljähtää sitten ja muuttuu lopulta venytetyksi vitsiksi.
Näkemiin, Lenin! on siis yhden ajatuksen elokuva. Se on toki myös lämmin ja sympaattinen sellainen, ja irtoaapa toiminnasta muutamat mehevät naurutkin. Nuorten miesten hädissään toteuttamat "itäsaksalaiset" uutislähetykset ovat tragikoomisuudessaan elokuvan hauskinta antia. Mutta ainakaan suomalaisesta näkökulmasta eivät vakava draama sen paremmin kuin vitsitkään kunnolla kolahda. Lisäksi elokuva on puolisen tuntia liian pitkä.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Kamras Film Group