Julkaistu 18.01.2010 23:58(Päivitetty 25.01.2011 14:28)
Näin naisvartaloihanne on muuttunut vuosien saatossa.
Oman vartalon ja painon tarkkaileminen koskettaa lähes jokaista naista jossain elämänvaiheessa. Päällimmäisenä on usein tunne "vääränlaisuudesta". Syynä tähän voidaan nähdä median luoma mahdoton naiskuva, joka pakottaa naiset kamppailemaan luontoa vastaan, mikä puolestaan pyörittää valtavaa laihdutus- ja kauneusteollisuutta.
– Naiskauneutta on käytetty jo 1800-luvulta asti kaikenlaisten tuotteiden, kuten vaatteiden, kosmetiikan ja autojen mainonnassa. On ollut tärkeää esitellä mahdollisimman houkutteleva naisvartalo, joka "pysäyttää", kertoo naisvartaloihanteen muutoksia tutkinut Kisu Kuivalainen.
Kuivalainen kertoo että sekä vartalon merkitys että kauneuskäsitykset vaihtelevat eri historiallisten aikakausien, kulttuurien sekä sosiaalisten ja etnisten ryhmien välillä. monien käsitys naiskauneudesta ei vastaa esim. muotimaailman naiskuvaa
Tiimalasista tasapaksuuteen
ShutterstockCopyright MTV Oyj 2009/ Shutterstock
Naisen vartalo on 2000-luvulle tultaessa muuttunut tiimalasimallista yhä tasapaksumpaan suuntaan. Kun vyötärönympärys Suomessa nykyään on keskimäärin 80 cm, vuonna 1949 ihannevyötärö oli 56 cm.
– Aiempien vuosisatojen naisten mitoista puhuttaessa onkin huomioitava, että esimerkiksi koko 1800-luvun naisvartalo oli nyöritettynä korsettiin, joka muokkasi vyötäröä kapeammaksi. Nykyään keskivartaloa muokkaavat vaatekappaleet ovat jääneet pois käytöstä, Kuivalainen kertoo.
1900-luvun alussa ihanteena oli lähes rinnaton, vyötärötön ja poikamainen naisvartalo. Urheilullista sukupuolettomuutta korostettiin ja muokattiin erilaisilla menetelmillä: ajan korsetit ja alusvaatteet keskittyivät litistämään vartaloa vyötärön korostamisen sijaan.
1930-luvulla alkoi jälleen kurvikkaan naisvartalon ihannointi, ja korsetti saavutti jälleen paikkansa naisten pukeutumisen peruspilarina. 1950-luvulle tultaessa naisen ihannevartalo oli siis vielä tiimalasimaisen kurvikas. Poven ihailu oli huipussaan, mutta vyötärön ympärys oli äärimmäisen hoikka. Rinnat nostettiin liioitellun korkealle erilaisten topattujen liivien avulla.
1960-luvulle tultaessa naisen ihannevartalomalli alkoi muuttua jälleen suorempaan suuntaan: 60-luku nosti ihanteeksi suoranaisen laihuuden ja pitkät, hoikat sääret.
– Aiemmin nuoret naiset olivat halunneet näyttää äideiltään, mutta nuoruuden ihannoinnin tultua normiksi 60-luvulle tultaessa äidit halusivat näyttää tyttäriltään, Kuivalainen kirjoittaa.
Plastiikkakirurgia ja liikunta avuksi
Nuorekkaan naisvartalon ideaali nousi yhä korostetummin esille, ja 1960-luvun loppua kohti vartaloa muokattiin jo ruokavalion, liikunnan ja plastiikkakirurgian avulla.
– Eräät tutkijat katsovat, että 1960-luvulla naisen suhde omaan vartaloon muuttui vähitellen vihamieliseksi: vartalosta tuli vihollinen, jota oli kontrolloitava, kuritettava ja jota oli muokattava normien mukaiseksi suurella vaivalla. Naiset ovat esimerkiksi 60-luvulta lähtien vähitellen tulleet negatiivisen tietoisiksi selluliitista, jota useimmille naisille kertyy jossain vaiheessa.
1970-luku jatkoi samaa ihannetta hoikkuuden osalta, naisellisuus kuitenkin osittain lisääntyi edelliseen vuosikymmeneen nähden. 1980-luvulle oli tyypillistä poven uusi tuleminen. Uhkean tiimalasivartalon tilalle nousi kuitenkin trimmattu vartaloihanne, jossa korostuivat kapealanteisuus, urheilullisuus ja solakkuus yhdistettynä suureen poveen, joka yhä useammin oli saavutettu kirurgisin toimenpitein.
– Seuraavalla vuosikymmenellä naisihanne oli hoikistunut niin, että nuoruuden ja suoranaisen laihuuden ihannoinnin vuoksi teinimallit kelpasivat esikuviksi myös aikuisille naisille. Ihanteellinen vartalonmalli tasapaksuuntui ja vyötärö hävisi lähes kokonaan.
Naisellinen vartalo jälleen muodissa
VMagazine -verkkosivutCopyright: MTV Oyj 2010/VMagazine -verkkosivut
Naiskuva on moninaistunut 2000-luvulle tultaessa, ja tarjolla on samanaikaisesti erilaista naiskuvaa ilmentäviä ideaaleja. Viime vuosina muoti on jälleen kääntynyt korostamaan vyötäröä ja vaatetuksen linja on sen seurauksena kohonnut ylemmäs. Myös muotiteollisuus on heräämässä todellisuuden vaatimuksiin.
– Esimerkiksi mallimarkkinat ovat vastanneet haasteeseen hyödyntämällä ns. XL-malleja tai tavanomaista iäkkäämpiä malleja muotikuvauksissa ja catwalkeilla.
Naisvartaloihanteet heijastelevat Kuivalaisen mukaan myös aikansa muita yhteiskunnallisia muutoksia.
– Taloudellisesti epävakaat ajat heijastuvat ihanteiden ja esikuvien maailmaan. Silloin etsitään henkistä tukea uskonnoista ja poliittisilta johtajilta sekä korostetaan perhearvoja ja traditioita. Naisihanteissa käännytään tällöin kurvien ja tosinaisellisina pidettyjen piirteiden pariin. Kokeilevampi naiskuva ajoittuu tavallisesti nousukausiin, jolloin yhteiskunnallinen toleranssi on muutekin korkeampi.
