Naiset haikailevat usein kukkien ja lahjojen perään, mutta pitääkö miestä hemmotella? Lue lukijoidemme mielipiteitä!
Kukkia, lahjoja, selkähierontaa – myös miehelle? Kysyimme lukijoilta, täytyykö miestä hemmotella. Saimme yli 200 vastausta.
Vastaajista 46 prosenttia totesi, että helliminen on sekä miehen että naisen vastuulla. 33 prosenttia vastanneista hemmotteli miestään, ja 20 prosenttia sai itse olla hemmoteltavana.
Kenen hommaa hellittely siis on? Lue lukijoiden perusteluja!
– Minä tulen hemmotelleeksi miestäni enemmän. Käyn päivätöissä mutta laitan silti aina ruoan, siivoan, pesen pyykit, hoidan lapsen, käyn kaupassa, hieron miehen kipeitä lihaksia, pesen selän saunassa, ostan toisinaan yllätyksiä. Mies ei yllätä tai hemmottele minua kuin kerran vuoteen ehkä siivoamalla tai laittamalla ruokaa.
– Minä hemmottelen miestäni huomattavasti enemmän, koska olen nainen ja se kuuluu luonteeseeni, mieheni taas on niin "jätkä" ettei voi kokoajan olla hemmottelemassa.
– Mieheni hemmottelee minua oikeastaan joka päivä, joko ihan käytännön töillä tai sitten muuten. Mieheni kantaa aina kauppakassit, avaa ovet minulle kotonakin, kokkailee, halailee, pussailee, hieroo hartioita ja jalkoja ihan pyytämättä, silittää päätä että nukahtaisin... Lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään, pieniä ja isoja juttuja. Olen kyllä tosi onnekas, vielä kun tuon muistaisi aina eikä alkaisi pitää miestään itsestäänselvyytenä. Toki minäkin hemmottelen miestäni lähes yhtä paljon! Olemme olleet naimisissa nyt neljä vuotta ja toivottavasti hellyyttä riittää vielä hamaan hautaan saakka!
– Kun tiedän, että miehellä on raskasta töissä tai hän tulee muuten väsyneenä kotiin, laitan erityisen hyvää ruokaa niin, että hän haistaa sen jo kotiovella – ja joskus ihan muuten vain. Hieron hänen hartioitaan kun hän varoo kääntelemästä päätään tai muuten ilmaisee kivuliaisuutta niskan hartiaseudulla. Kun hän ei saa unta, silitän hänen otsaansa ja hyräilen, ja silloin hän nukahtaa nopeasti. Keskityn tilanteissa, joissa tiedän sen olevan hänelle tärkeää, ja nautin niistä samalla enemmän itsekin.
– Poikaystäväni hukuttaa minut yllätyslahjoihin pehmoleluista kirjoihin, kommentoi ja kehuu Facebookissa kuviani, kirjoittelee runoja ja säveltää ja soittaa akustisesti omia kappaleitaan, jotka ovat omistettu minulle. Ja muistan arvostaa hänen jokaista tekemäänsä elettä, niin pientä kuin suurtakin! Mikään teko tai sana ei hänen toimestaan ole tekopyhä tai teennäinen: hän on vain sellainen, hyvin avoin. Se on hänen tapansa sanoa "rakastan sinua". Olen hänestä hyvin kiitollinen.
– Tietenkin molemmat hemmottelemme toisiamme sanoin, huomaavaisin teoin sekä pikkulahjoin silloin tällöin, ei kai se voi vain toisen "velvollisuus" olla?
– Minä en paljon ruoan valmistuksesta perusta, olen nainen ja mieheni kokkaa ja käy kaupassa, en kunnolla tiedä edes elintarvikkeiden hintoja. Palkinnoksi tästä hieron usein mieheni jalkoja, kireitä olkapäitä tai annan aromaterapiaa raskaan työpäivän jälkeen. Lisättäköön tähän vielä, että minä hoidan kotona siivouspuolen.
– Pidämme suhteemme yllätyksellisenä ja piristämme jokapäiväistä arkea pienillä yllätyksillä. Mies tuo kukkia ja vie minut ulos syömään, minä kirjoittelen rakkauskirjeitä jotka posti tuo aamulla luukkuun kun vielä makoilemme sylikkäin sängyssä. Pienillä huomionosoituksilla toinen muistaa olevansa tärkeä ja kaikenlaisen huomioinnin arvoinen, vaikka onkin jo tuttu ja turvallinen.
– Käydään kumpikin töissä, tienataan rahaa, maksetaan yhdessä laskut ja lainat, hoidetaan lapset, siivotaan milloin huvittaa, hoidetaan puutarhaa ja taloa, tehdään ruokaa, katsotaan leffoja ja sarjoja, käydään ulkoilemassa, käydään yhdessä uimassa, putsataan yhdessä akvaariot, kuunnellaan musiikkia, jaetaan sama sänky... Mitä vielä. Tehdään kaikki yhdessä... Meillä on todella mukavaa yhdessä avioparina ja koko perheenä lapset mukaan lukien. Kaikki mitä tehdään, niin tehdään hemmotellakseen itseään ja toisiamme. Hammaslääkärissä käynti ei ole hemmottelua, mutta sinne joutuminen on ihan omaa syytä.
Lue myös:
Kuvat: Shutterstock