Nainen ottaa edelleen miehen sukunimen avioituessaan

Kun uusi sukunimilaki tuli voimaan vuonna 1985, osa naisista alkoi pitää oman nimensä avioituessaan. Erikoistutkija Sirkka Paikkala Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta kertoi MTV3:n Huomenta Suomen lähetyksessä, että viime vuonna naiset alkoivat jälleen suosia miehen nimeä avioituessaan.

- Samoin kävi vuonna 1993, minkä jälkeen naiset alkoivat pitää taas oman nimensä. Täytyy katsoa seuraavat vuodet, palaako nyt naisten tapa pitää oma nimensä.

Miehen nimen ottaminen ei ole pitkä perinne

Paikkala muistuttaa, että juridinen velvoite ottaa miehen nimi avioituessa ei ole pitkä perinne.

- Kun uusi sukunimilaki annettiin vuonna 1985, sitä vastustettiin kiivaasti sen takia, että se murentaa vanhan tradition. Juridisesti pakko ottaa miehen nimi on ollut voimassa vain 56 vuotta, eli vuodesta 1930 vuoteen 1985.

Suomessa oli vallalla kahdenlaista perinnettä ennen vuoden 1930 lainsäädäntöä.

- Perinteisesti Itä-Suomessa talonpoikaisnaiset säilyttivät oman sukunimensä avioliitossa vielä 1900-luvun alkupuolelle. Nimeen liitettiin usein tar-pääte. Sen sijaan säätyläispiireissä naisen tapa ottaa miehen sukunimi tuli eurooppalaisena muotina 1700-luvulla. Se liittyi hierarkiaan ja omistussuhteisiin. Mutta 1500- ja 1600-luvuilla aatelisnaiset säilyttivät oman omaisuutensa takia sukunimensä avioituessaan.

Pitkä traditio on sen sijaan lasten nimeäminen isän sukunimellä, mikä on yleistä edelleen.

Nykyisin kokonaan uusi sukunimi

Uusi ilmiö Paikkalan mukaan on se, että pariskunnat hakevat avioituessaan kokonaan uuden yhteisen nimen.

- Sitä ei tapahdu paljon, mutta jossain määrin. Pariskunta ei ota kummankaan nimeä, vaan pyrkii hakemaan uuden nimen, joka ei ennestään ole käytössä.

(MTV3)

Katso erikoistutkija Sirkka Paikkalan haastattelu: (Huomenta Suomi 16.9.2011)