Suomalaiset muodin huippunimet hakevat jalansijaa maailmalta Pariisin muotiviikoilla lokakuussa järjestettävä Fin Noir -yhteisnäyttelystä .
Kaikki tietävät, että yhdellä näyttelyllä ei muotiteollisuuden henkkamaukkoja haasteta. Fin Noirissa uskotaan kuitenkin, että uusissa suomalaisissa muotiyrityksissä muhii potentiaalia menestykseen ja kasvuun.
– Aalto-yliopistossa on huomattu, että pitää puuttua kaupalliseen puoleen ja se alkaa vähitellen näkyä näissä uusissa tekijöissä, uskoo Fin Noir -yhdistyksen viestinnästä vastaava Suvi-Elina Enqvist.
Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen yritys on toiminut vasta reilun vuoden. Jo nyt vientiin menee 70 prosenttia tuotannosta, lähinnä Tanskaan ja Saksaan mutta myös Yhdysvaltoihin.
Kipinä kasvuun syttyi opiskeluaikoina Taideteollisessa korkeakoulussa. Lopputyössään parivaljakko tutki ruotsalaisia ja tanskalaisia vaatemerkkejä.
– Selvitimme, miten ne ovat rakentaneet brändejään ja tähdänneet tekemäään niistä kansainvälistä bisnestä. Ja kyllä meilläkin on tavoitteena päästä pitkälle, toteaa Hanna Riiheläinen.
Kasvuun tarvitaan rahaa, sillä tuotannon pyörittäminen sitoo pääomaa ennen kuin ensimmäistäkään vaatetta on myyty. Valtion yrittäjälaina riitti yrityksen käynnistämiseen, mutta kasvuun kaivataan yksityistä riskisijoittaa.
– Kaikki menestyvät yritykset Ruotsissa ja Tanskassa ovat saaneet sijoittajan taaksensa ja sitä kautta pystyneet kehittämään mallistojaan, toteaa suunnittelija Emilia Hernesniemi.
"Jalat maassa -tyyppi"
Marimekon entinen luova johtaja Samu-Jussi Koski avasi kesällä ensimmäisen Samuji-liikkeensä Helsingissä. Henkkamaukkoja hän ei halua haastaa, mutta toivoo, että alan maine rättibisneksenä haihtuisi ja bisnesenkelit löytäisivät muodin.
– Usein sellaiset hankkeet joissa riski on suuri niin niistä voi myös poikia jotain suurta.
Toistaiseksi suomalaisen muotiteollisuuden vienti on varsin vaatimatonta, yhteensä vain 250 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi Ruotsi vie muotia 1,2 miljardilla eurolla.