Muistatko nämä MM-hiihtojen yllättäjät?

Lahden skandaalikisoissa 2001 maratonmatkan pronssi meni myös yllättäjälle. Ennen MM-kisoja kauden cupkisoissa parhaimmillaan 29:nneksi yltänyt Sergei Krjanin jäi myös suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi tekijäksi myöhemmällä hiihtourallaan.

Naisten puolella ehkä tuntemattomin mestari on Ruotsin Emelie Öhrstig, joka voitti sprintin maailmanmestaruuden 2005. Henkilökohtaisia palkintokorokesijoituksia hän ei cupissa saavuttanut, mutta lukuisia top 10 -sijoituksia kyllä vuosina 2002–2006. Ruotsalaisen ohella vuosien 1982-2009 henkilökohtaisista MM-mitalisteista ainoastaan Itävallan Maria Theurl – pronssia kotiyleisön edessä 15 km:n vapaan tyylin kilpailussa Ramsaussa 1999 – ei koskaan urallaan noussut maailmancupissa palkintokorokkeelle.

Suomen naisten MM-kisahistorian ehkä yllättävin mitalisti, sprintissä hopeaa Lahdessa 2001 luistellut Kati Sundqvist (myöh. Venäläinen) ylsi palkintopallille henkilökohtaisilla matkoilla kerran – Tukholman sprintissä kaudella 1999/2000.

Ingebrigtsen mäkihypyn superyllättäjä

Norjan Tommy Ingebrigtsen debytoi mäkihypyn maailmancupissa kaudella 1993/94 hyppäämällä kolmesti pisteille. Seuraavalla kaudella 17-vuotias norjalainen hyppäsi tammikuussa kahdessa cupkisassa sijalle 41, mutta maaliskuun alussa kuului jo parempaa – yllättävä nuorten maailmanmestaruus tiesi kisalippua aikuisten vastaaviin mittelöihin Kanadan Thunder Bayhin. Siellä nuorukainen teki jättiyllätyksen voittamalla ylivoimaisesti suurmäen maailmanmestaruuden. Myöhemmin Ingebrigtsen keräsi yli vuosikymmenen jatkuneella urallaan vielä 5 arvokisamitalia, yhden henkilökohtaisen ja neljä joukkuemitalia, mutta henkilökohtaista maailmancupin voittoa hän ei koskaan saavuttanut.

Toinen yllätysmestari mäen puolelta on Slovenian Rok Benkovic, joka vei normaalimäen MM-kultaa Oberstdorfissa 2005. Benkovic hyppäsi lyhyellä urallaan useita kertoja top10:iin maailmancupin kisoissa – myös ennen MM-kultaansa – mutta palkintokorokkeelle hän ei koskaan yltänyt.

Suomalaismitaleista yllättävämpiä ovat olleet Harri Ollin suurmäen hopea Sapporosta 2007 – parhaat cupsijoitukset ennen kisoja 5:s ja 10:s – ja Jari Puikkosen hopea Oslon normaalimäestä 1982. Edelliskauden pahan loukkaantumisen jälkeen mäkitorneihin palannut lahtelainen oli yltänyt ennen kisoja vain kerran pisteille (15.) muiden cupin sijoitusten pyöriessä 30:n molemmin puolin. Uran kruunu, suurmäen maailmanmestaruus kotikisoista 1989, oli sekin pienoinen yllätys, mutta tuolloin sitä edelsi sentään viisi top 10 -sijoitusta cup-kiertueella.

Yhdistetyssä ei tilaa yllättäjille

Hannu Mannisen maailmanmestaruus Oslossa olisi yllätys. Kuva:Lehtikuva/Sari Gustafsson

Yhdistetyn hiihdon MM-mitalistien joukosta ei löydy viimeisen kolmen vuosikymmenen ajalta yhtään suuryllättäjää. Maailmanmestareista kaikki paitsi Saksan Marco Baacke – sprintin voittaja Lahdesta 2001 – ovat voittaneet urallaan myös maailmancupin osakilpailun, ja suurin osa heistä jo ennen kuin MM-kulta kaulaan ripustettiin.

Mitalistienkin joukosta löytyy vain kaksi nimeä, jotka eivät ole cupissa yltäneet kolmen parhaan joukkoon – Ramsaun (1999) normaalikilpailun pronssimitalisti Venäjän Dmitri Sinitsyn ja Jouko Karjalainen, Seefeldin 1985 pronssimitalisti. Molemmat ylsivät parhaimmillaan cupin osakilpailussa neljänneksi. Viisinkertainen arvokisamitalisti Karjalainen ehti osallistua keväällä 1985 päättyneen uransa aikana vain neljään cupkisaan.

Oslon kisojen ollessa kynnyksellä lähes lajissa kuin lajissa on selkeät voittajasuosikit, jotka ovat näyttäneet kyntensä kauden cupkisoissa – naisissa hiihtokuningattaren kruunu on miltei jo laskettu Marit Björgenin hiuksille, miehissä mestaruuksia veikataan Dario Colognalle ja Petter Northugille, yhdistetyssä suurimmat ennakkosuosikin paineet kantaa Ranskan Jason Lamy Chappuis ja mäenkin puolelta löytyy selkeät suosikkinimet. Kisahistoria kuitenkin osoittaa, että myös yllättäjille on tilaa. Onko heidän joukossaan suomalaisia, jää nähtäväksi.

Yhdistetyssä harvakseltaan kilpaillut Hannu Manninen pistäisi yhdistetyn tilastot uusiksi mikäli kisoista olisi tuomisina mitali – kauden paras sijoitus maailmancupissa kun on vasta 13. Mäessä tositoimiin palannut Janne Happonen ja alkukauden heikosti menestynyt Janne Ahonen olisivat hekin nykytilanteessa yllätysmitalisteja. Hiihdon puolella yllättäjille on tällä kertaa ehkä tavallista vähemmän sijaa, siksi vakavissaan maailman huiput ovat kuntonsa MM-kisoihin tähdänneet. Legendaarinen hiihtopyhättö kisanäyttämönä tuo kisoihin ylimääräisen säväyksen – kukapa ei haluaisi juhlia MM-menestystä juuri Holmenkollenilla?

Lähde: Suomen Urheilukirjasto ja Tietopalveu

(MTV3)