Olympiahistoriaan mahtuu monenlaisia tarinoita ja muistoja.
Yksi ikimuistoisimpia tarinoita nähtiin Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 brittijuoksija Derek Redmondin loukkaantumisen myötä.
Redmond lähti yhtenä ennakkosuosikkina 400 metrin juoksukilpailun välieriin. Alkuerissä tullut erävoitto lupasi hyvää mitalihaaveita silmäillen.
Välierissä kaikki kuitenkin sumeni. Redmondin juoksu pysähtyi 250 metrin kohdalla yllättävään vammaan. Jalassa repesi jokin lihas, joka pysäytti juoksijan matkan tylysti.
Redmondin juoksusta tuli silti todellinen inspiraation lähde monelle urheiluseuraajalle. Kiitos siitä kuuluu brittijuoksijan isälle, joka ryntäsi kentälle auttamaan poikaansa.
– Kipu oli tajutonta. Sanoin vain isälle, että haluan päästä maaliin, juoksija muistelee myöhemmin Daily Mailin mukaan.
Lääkäreiden ja ratahenkilökunnan estelystä huolimatta Derek pääsi ylittämään isänsä Jim kanssa yhdessä maaliviivan. Itkevä juoksija käveli lopulta viimeiset metrit nojaten isäänsä.
– Isäni sanoi, että jos aloitimme tämän yhdessä, me myös lopetamme tämän. Hän hoki, että olen mestari, eikä minun tarvitsisi todistaa mitään.
Juoksu jäi lopulta brittijuoksijan uran viimeiseksi matkaksi. Siitä on tullut silti ikoninen osa olympiahistoriaa.