Britannia 2007. Ohjaus: Steve Bendelack. Käsikirjoitus: Robin Driscoll, Simon McBurney, Hamish McColl. Tuotanto: Peter Bennet-Jones, Tim Bevan, Eric Fellner. Kuvaus: Baz Irvine. Leikkaus: Tony Cranstoun. Musiikki: Howard Goodall. Pääosissa: Rowan Atkinson, Emma De Caunes, Max Baldry, Willem Dafoe, Karel Roden. Kesto: 91 min.
Brittikoomikko Rowan Atkinsonin rakastettu antisankari Mr. Bean tekee paluun valkokankaalle. Vuonna 1990 televisiossa ensi kertaa esiintynyt nolojen tilanteiden mies on jo kertaalleen nähty omassa nimikkoelokuvassaan (Bean, 1997), eikä kolmatta ole enää luvassa. Ensimmäisessä leffassa Bean sekoili taidemuseomaailmassa, tällä kertaa hämminkiä lietsotaan lomamatkalla Ranskan Rivieralla.
Mr. Bean lomailee (2007) on hykerryttävä kuvaus kömpelön kummajaisen Ranskan-reissusta, joka alkaa heti alkumetreiltä mennä täydellisesti pieleen. Beanin rantaloman päämääränä siintää aurinkoinen Cannes, jonne on tarkoitus matkustaa luotijunalla. Asemalaiturilla itseään itsepintaisesti videokuvauttava Bean aiheuttaa kanssamatkustajan myöhästymisen junasta. Samalla hän tulee erottaneeksi romanialaisen isän (Karel Roden) tämän jo junaan astuneesta pojasta, Stepanista. Vaikka epätoivoinen Stepan (Max Baldry) ja törppö Bean eivät ymmärräkään toisiaan, oivaltaa omalaatuinen miekkonen salamannopeasti oman vastuunsa. Hänen on saatettava kielitaidoton poika takaisin isän huomaan.
Mr. Bean lomailee on epätasainen mutta viihdyttävä kommelluksien sarja, jonka gageista monet ovat jokseenkin tuttuja entuudestaan. Atkinsonin äkkiväärä luomus hallitsee joka ikistä kohtausta, oltiin sitten junassa, ravintolassa, maantiellä tai Cannesin elokuvajuhlilla, missä tarina saa hilpeän kliimaksinsa. Mr. Beanin fyysisen komiikan alkupiste on paitsi Beanin lyömätön uteliaisuus myös herran täydellinen kyvyttömyys olla sotkeutumatta ympäristöönsä. Tärkeilyyn ja itsetehostukseen taipuvainen Bean tökkää sormensa joka soppaan sekä tieten tahtoen että puolivahingossa. Olivat miehen motiivit sitten mitkä tahansa, seuraukset ovat aina katastrofaaliset.
Steve Bendelackin löysin rantein ohjaama lomakomedia on parhaimmillaan aurinkoinen koko perheen leffa, jonka sattumusten parissa suupielet kiertyvät mukavasti ylöspäin. Atkinsonin antisankari ei ole aivan yhtä anarkistinen kuin ennen, minkä johdosta vitsit ovat kiltimpiä ja arveluttava Bean itse aikaisempaa kesympi ilmestys. Syy muutokseen löytyy luonnollisesti alaikäisen holhokin mukanaolosta. Parhaimmillaan Atkinson on edelleen kohtauksissa, joissa hän pääsee varastamaan huomion kokonaan itselleen. Onneksi näitäkin sooloja sentään löytyy.
Willem Dafoe tekee mainion sivuroolin egosentrisenä elokuvaohjaajana, jonka uuden elokuvan Cannes-ensi-ilta joutuu Beanin uudelleen editoimaksi. Dafoen Carson Clay on herkullinen karikatyyri itsensä liian vakavasti ottavasta art house -elokuvantekijästä, jonka tylsät sielunmaisemat ovat omiaan tuudittamaan yleisön höyhensaarille.
Teksti: Outi Heiskanen