(SPV)
Motörizer on Motörheadin 24. albumi ja se kuulostaa tasan tarkkaan Motörheadilta. Silti on suorastaan hämmästyttävää, kuinka verevää tämän heavy rockin ikihongan primitiivinen jyräys on.
62-vuotiaan Lemmy Kilmisterin johtamaa raskaan rock ’n rollin veteraania on pakko kunnioittaa: bändi on ollut kasassa yli 30 vuotta ja tekee edelleen priimatason levyjä kiivaaseen tahtiin. Motörhead on aina ollut laulaja-basisti Lemmy ja kokoelma muita jamppoja, mutta Motörizerilla esiintyvä kolmikko (kitaristi Phil Campbell ja rumpali Mikkey Dee) on elämöinyt kimpassa jo toistakymmentä vuotta. Sen kuulee soiton kovuudesta ja luontevuudesta, ja tiukasti lanaava kokoonpano onkin nostettava klassisen Kilmister–Clarke–Taylor-trion rinnalle.
Bändi on aina nojannut äänekkäässä rockissaan perinteikkääseen ja konstailemattoman romuluiseen ulosantiin, ja vaikka kappaleiden tyyliä vaihteleekin bluesista rock ’n rolliin ja punkahtavasta rytistelystä piinkovaan heavy metaliin, sointi on aina tunnistettava. Niin myös nyt: bändistä ei voi erehtyä, eikä mikään muu orkesteri voi kuulostaa tältä – syynä tietenkin Lemmyn vähintäänkin karheaksi luonnehdittava mutta vaikuttava ulosanti.
Erinomaisella edellislevyllään Kiss of Deathilla bändi koetteli paikoin rajojaan erittäin onnistuneesti. Motörizer on puolestaan suoraviivaisempi paketti alkuvoimasista perusmylvintää, eli sitä mikä miellyttänee enemmän vanhoja faneja kuin viime aikoina kelkkaan hypänneitä.
Vaikka bändi kuulostaa sataprosenttisesti itseltään, levyn sointi on voimallisen raaka mutta selkeä, ei alkuaikojen tuotannon kaltaista epämääräistä melua. Kolmikon järjetön soittovolyymi on saatu hienosti taltioitua levylle. Motörizer suorastaan vaatii äänenvoimakkuuspotikan säätämistä myötäpäivään. Vaikka Motörhead ei tällä(kään) levyllä muuntautumiskyvyllään yllätä, se hoitaa raskaan leiviskänsä tarmokkaalla rocktyöläisen tinkimättömyydellä.
Teksti: Kimmo K. Koskinen