Mökkeilijät voivat vaikuttaa järvensä tilaan

-Mikäli pienen suljetun järven ainoat kuormittajat ovat kesämökkiläisiä, toki heillä on vastuu järven kunnosta, sanoo erikoistutkija Heidi Vuoristo Suomen ympäristökeskuksesta. Haja- ja loma-asutus on suurin vesistöjen fosforikuormittaja heti maatalouden ja teollisuuden jälkeen. Vaikka noin puolet fosforipäästöistä tulee maa- ja metsätaloudesta, haja- ja loma-asutuksenkin osuus kuormituksesta on kymmenen prosenttia. Usein mökit sijaitsevat virkistyskäytön kannalta tärkeiden järvien rannalla.

Vesien rehevöitymistä ja samalla sinilevän esiintymistä voi Vuoriston mukaan vähentää helpoimmin alkeellisella elintasolla. Mökkeilijän ei kannata rakentaa mökilleen vesivessaa tai pestä mattoja vesirajassa. Myöskään saunaa ei kannata rakentaa aivan rantaan, jotta pesuvedet eivät joudu suoraan järveen.

Vanhat synnit painavat

Suomessa sinilevistä on tullut jokakesäinen riesa, johon ei ympäristökeskuksen mukaan ole tiedossa helpotusta. Jätevesikuormitus ja maa-alueilta huuhtoutuvat ravinteet rehevöittävät vedet oivallisiksi elinympäristöiksi sinileville. -Parannusta on odotettavissa vasta hyvin pitkällä aikajänteellä, ehkä kymmenien vuosien kuluttua. Uskoisin, että tilanne säilyy nykyisellään seuraavat vuodet ja levätilanne on hyvin riippuvainen säistä, arvelee Vuoristo.

Vaikka jätevesipäästöjä saatu hyvin kuriin ja lähes 90 prosentille maatiloista on laadittu erityinen ympäristönsuojelusuunnitelma, vesistöt rehevöityvät edelleen. Vanhat synnit painavat, ja esimerkiksi peltoihin varastoituneet fosforit saattavat liueta vesiin vasta vuosien kuluttua. -Vaikka fosforilannoitteiden käyttö onkin vähentynyt, fosforia huuhtoutuu pelloilta vesistöihin edelleen ylenmäärin, Vuoristo kertoo.

Kerran vesistöihin joutuneet jätevesien tuomat ravinteet vapautuvat pohjasedimentistä veteen, sitoutuvat myöhemmin takaisin pohjasedimenttiin, vapautuvat jälleen ja kierre on valmis. Kukinnan jälkeen pohjaan painunut sinilevä kuluttaa myös happea vesistöstä.

Levävedestä ei ole löylyvedeksi

Noin puolet sinilevistä on myrkyllisiä. Leväisessä vedessä uiminen saattaa aiheuttaa iho-oireita tai silmäoireita. Jos uimari on niellyt myrkyllisen levän saastuttamaa vettä, hänellä voi esiintyä lihassärkyä ja pahoinvointia. Pahimmillaan sinilevän nieleminen voi johtaa kuolemaan.

-Erityisesti pienet lapset ovat vaarassa, sillä he eivät osaa varoa leväistä vettä. Myös vanhuksille ja herkkäihoisille sinilevä voi olla hyvinkin vaarallista, Vuoristo kiteyttää. Myös eläimet ovat sinileväisten vesien äärellä vaarassa. Monet kotieläimet ovat kuolleet juotuaan levävettä. -Olen kuullut, että koiria suorastaan houkuttaa hajoavan levämassan haju; ne kieriskelevät levässä, nuolevat sen jälkeen turkkiaan, Vuoristo kertoo. Sinileväistä vettä ei kannata käyttää löylyvetenä eikä sitä suositella edes kasvimaan kasteluvedeksi.

Kalankasvatus merkittävä rehevöittäjä

Vesien rehevöityminen ei tunne rajoja. Siksi esimerkiksi Itämeren maiden kesken tehtävä yhteistyö ravinnekuormituksen vähentämiseksi on tärkeää. Itämeren isoista maatalousmaista esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja Puola painiskelevat maatalouspäästöjen kanssa Suomen tavoin. Puola on vesistön rehevöittäjistä merkittävin, sillä se on vastuussa kolmasosasta Itämeren fosforikuormituksesta. -Itämeren alueen ongelmana ovat myös Pietarin jätevedet, joista vain osa puhdistetaan tehokkaasti, Vuoristo kertoo. Kansainvälinen rehevöitymisen estäminen on suuren mittakaavan touhua, jossa merkittävässä osassa ovat valtioiden väliset sopimukset, maatalouden ympäristönsuojeluohjelmat ja vesiensuojelun tavoiteohjelmat. -Tällaisiin asioihin yksityisen ihmisen on vaikea vaikuttaa paitsi äänestämällä päättäjiksi ympäristönsuojelusta tietäviä henkilöitä ja olemalla yleisesti aktiivinen. Esimerkiksi kirjolohen ostoboikotti on keino vaikuttaa kalankasvatusta vastaan, Vuoristo toteaa. Kalankasvatus on merkittävä paikallinen rehevöittäjä ja sen osuus koko Suomen fosforikuormituksesta on 8 prosenttia.

(STT)