Missä he ovat nyt: Kultaranne Kai Nurminen siirtyi pelkääjän paikalle

Nurminen käy nykyään Turussa kerran viikossa jäällä vanhojen pelimiesten kanssa ja kuulemma ”aika hyvät pelit saadaan aikaan”.

-Nyt itse asiassa valmistaudutaan pieneen pelireissuun kun tarvis´ lähtee Nizzaan huhtikuun lopulla! Siellä on vastassa Ässien alumnijoukkue ja myös ns. Vanhoja kissoja eli Helsingistä Petri Varista, Jari Korpisaloa etc. Pelataan pari-kolme kertaa vastakkain ja golfataan porukalla, Nurminen mutustelee.

Huumoria ei siltä reissulta puutu.

-Valmentajamme JP Jalo sanoi, että lähtee mukaan jos saa kaulukseensa mainokset. Meitä on joukkueessa Rintasen Kimmo, Mika Alatalo, Erik Kakko, Jukka Porvari… Vähän vauhdikkaampi nippu kuin Ässien Veli-Pekka Ketola ja kumppanit, Nurminen hekottelee.

Kultaranne kylvi kauhua vastustajan leirissä

Kai Nurminen sai aikoinaan lempinimen Kultaranne miehen lauottua tulisen tarkoilla rannelaukauksilla lukemattomia komeita ja tärkeitä maaleja – niin SM-liigassa, Ruotsissa kuin NHL:ssäkin.

Kumpi nykyään on maukkaampi, lämäri vai ranne?

-Kyllä se ranne on aina. Lämäri tosin leffana on parempi!

Nurminen debytoi SM-liigassa syksyllä 1992 TPS:n paidassa. Kolmannella kaudellaan hän nappasi sarjan maalikuninkuuden HPK-miehenä: 30 maalia 49 pelissä. Tuon kauden jälkeen Nurminen suuntasi Ruotsiin, jossa voitti myös maalikuninkuuden, Frölundassa (40 ottelussa tehomerkinnät 31+24=55).

NHL:ssä LA Kingsiä edustaen syntyi 16 maalia. 1996-1997 jäi kuitenkin armoitetun maalinsylkijän ainoaksi todelliseksi NHL-kaudeksi.

Uskomaton ennätyskevät 2000

Nurminen taisi olla jääkiekkoilijana parhaimmillaan kolmekymppisenä, vuosituhannen vaihteessa. TPS voitti keväällä 2000 mestaruuden ja maestro nakutti tehot 41+37=78, 64 ottelussa.

-Meillä oli siinä joukkueessa mahtava ryhmähenki alusta lähtien. Katselin kauden alussa ympärilleni ja sanoin, että sanokaa mulle kuka meidät neljä kertaa voittaa peräkkäin! Sellaista joukkueitta ei olekaan.

Lähes jokainen TPS-pelaaja takoi omia ennätyksiään rikki kauden aikana.

-Teimme kai joukkueena maaliennätyksen runkosarjassa ja vain muutama hassu peli hävittiin. Ei se hevillä unohdu, lausuu Nurminen äänessään ylpeyttä.

Ennätyskevään jälkeen toinen vuoden visiitti Pohjois-Amerikkaan sujui lähes kokonaan IHL-liigassa. Mies tosin ehti iskeä yhden maalin myös Minnesota Wildille vaikka pelasi vain kaksi NHL-ottelua kaudella 2000-2001.

-En ole muuten käynyt yhdessäkään NHL-pelissä sittemmin. Pitää joku vuosi taas käydä Yhdysvalloissa, Nurminen pohdiskelee.

Kaukalosta pelkääjän paikalle

Nykyisin Nurmisen päivä kuluvat autokoulun opettajana, New Drivers Ajokoulutuskeskuksessa.

Hän meni ensimmäistä kertaa kesätöihin vanhempiensa perustamaan autokouluun 15-vuotiaana ja hakeutui 90-luvun puolivälissä Hämeenlinnaan opettajakorkeakouluun, koska vain siellä annettiin liikennekoulutusta.

-Se oli syy siirtooni HPK:hon. Kaikenlaisia naurettavia huhuja tosin liikkui. Maukkain oli kai se kun väitettiin, että minulla ja valmentaja (Vladimir) Jursinovilla olisi ollut riitoja. Niissä ei ollut mitään perää, Nurminen kertaa.

Unelmamaali jäi tekemättä

Moni suomalainenkin maalikunkku muistaa uransa varrelta upeimmat osumansa. Nurmisen yksi ikimuistoisimmista maaleista oli hyvin lähellä hänen itse kehittelemäänsä unelmamaalia.

- Taisi olla vuonna 2000 ja peli oli ehkä Espoossa. Se oli sellainen kuvio, että piti laukoa tietyltä etäisyydeltä ja saada kiekko verkkoon maalin etuyläkulmaan. Siitä maalivahdin juomapullo ilmaan, se piti napata käteen, hörpätä siitä ja vielä pistää se takaisin paikoilleen juomisen jälkeen, Nurminen muistelee.

Temppua oli harjoiteltu ja pullokin saatu monesti kiinni.

-Pelissä sain sitten pullon ilmaan, mutta ei siinä lopulta ehtinyt napata sitä käteen, koska luisteluvauhti oli niin kova.

Itseluottamus kohdallaan tuolla Kultaranteella.

MTV.fin Missä he ovat nyt? -juttusarjassa julkaistaan viikoittain kiinnostavien urheilun, uutisten ja viihteen alalta tunnettujen ihmisten henkilöhaastatteluja.