Mika Salon kilpa-autoilijan uralle on mahtunut voittoja ja vastoinkäymisiä. Sinnikkyyden ja vahvan itseluottamuksen avulla Salo on onnistunut raivaamaan tiensä kilpa-autoilun huipulle.
Ensimmäinen Suomen-mestaruus tuli mikroautoilussa 11-vuotiaana. Karting-ura tuotti yhteensä neljä Suomen-mestaruutta, jotka saivat pian seurakseen palkintokaappiin Formula Fordien SM-, PM- ja EM-pokaalit. Vuonna 1988 Mika voitti kaikki ajamansa Formula Fordien osakilpailut tehden samalla uuden kierrosennätyksen jokaisella radalla.
Vuonna 1990 ajettiin Mika-Mika-sarjaa Englannin F3-luokassa. Salo voitti kauden aikana kuusi osakilpailua, mutta mestaruuden vei nimiinsä Mika Häkkinen. Kauden päätteeksi Salo ajoi Michael Schumacherin jälkeen kakkoseksi arvostetussa Macaon GP:ssä. Ura näytti olevan todella kovassa nousussa.
Valitettava rattijuopumus Lontoossa 1990 heitti kuitenkin yhdessä yössä varjon ruusuiselta näyttäneen tulevaisuuden päälle. Euroopasta ei enää löytynytkään rahoittajia tai tallipaikkaa. Mikan oli lähdettävä Japaniin rakentamaan uraansa kokonaan uudestaan. Japanin F3000-sarjastakaan Mikalle ei löytynyt huippupaikkaa. Hänen oli tartuttava Yokohaman rengastehtaan omistaman tallin tarjoukseen. Yokohama jäi kuitenkin rengassodassa tappiolle, eikä tallin autolla päästy kärkitiloille. Ensimmäiseltä Japanin kaudelta oli saldona vain yksi kuudes sija. Kahden seuraavan vuoden aikana Mika ylsi parhaimmillaan kerran kolmanneksi.
Mikan onneksi Japanin F3000-sarjan maine tulevien F1-kuljettajien kasvattajana kasvoi räjähdysmäisesti 90-luvun alkuvuosina. Ensin sieltä nostettiin Johnny Herbert Lotukselle. Pian perässä seurasivat mm. Eddie Irvine, Heinz-Harald Frentzen ja Roland Ratzenberger.
F1-ura lähtee käyntiin
F1-kauden 1994 avauskisan jälkeen Mika Salon puhelin soi. Jordanilla ajanut Eddie Irvine oli aiheuttanut Brasilian GP:ssä joukkokolarin ja tuomittu kolmen kisan ajokieltoon. F1-sarjan seuraavana osakilpailuna oli vuorossa Aidan kisa Japanissa, jonne tallipäällikkö Eddie Jordan olisi halunnut radan läpikotaisin tunteneen Salon kilpailemaan tallinsa F1-autolla. Aguri Suzuki vei ison rahatukkonsa kanssa Jordan-paikan Salon nenän edestä, mutta haave F1-urasta oli herännyt muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen.
Loppukaudesta 1994 Mika starttasi ensimmäiseen F1-kisaansa Lotus-tallin autolla Suzukan radalla. F1-uran alku tapahtui lopulta niin yllättäen, että Mika kertoi opetelleensa ennen ensimmäistä kisaansa rattivaihteiden käyttöä videopelin avulla. Mika toi kilpailukyvyttömän autonsa maaliin kymmenennellä sijalla ja sai jatkaa myös kauden päätöskisassa Australiassa, jossa tekninen vika päätti matkan.
Mikalla oli jo valmiiksi neuvoteltuna japanilainen rahoitus F1-kautta 1995 varten, kunnes suunnitelmat menivät kerralla uusiksi Japanin tuhoisan maanjäristyksen syöstyä rahoittajat perikatoon. Salon pelastajaksi ilmestyi suomalainen menestystarina Nokia. Matkapuhelinjätti lähti Tyrrell-tallin pääsponsoriksi ja suomalaiskuljettajalle avautui paikka kuninkuusluokasta koko kaudeksi 1995.
Ennen F1-luokkaan siirtymistä Mika oli nauttinut huolettomista elämästä. Hänen fyysinen kuntonsa ei ollut lajin huippujen tasolla. Tupakkaa ja olutta kului huippu-urheilijalle liikaa. F1-sopimuksen solmittuaan Mika omaksui nopeasti kurinalaisemmat elintavat.
Ensimmäinen kokonainen F1-kausi tuotti Mikalle viisi MM-pistettä. Kaksi seuraavaa brittitallissa vietettyä kautta toivat pistepussiin satunnaista lisätäytettä. Tyrrellin taru alkoi lähestyä loppuaan ja se näkyi auttamatta auton suorituskyvyssä. Mika oli kuitenkin osoittanut F1-tallipäälliköille kykynsä. Muun muassa Ferrari-talli oli tarjonnut sopimusta Michael Schumacherin kakkoskuljettajan paikasta.
Salo ei tarttunut Ferrarin houkutuksiin, mutta lähti silti kauteen 1998 suurin odotuksin. Sopimuksen Arrows-tallin kanssa piti tarkoittaa selvää askelta eteenpäin. Koko kauden saldo oli kuitenkin vain kolme MM-pistettä, kaikki lempiradalta Monacosta. Tuloksena oli yllätyspotkut Arrowsilta aivan kauden 1999 kynnyksellä. Hetken näytti siltä, että Mikalla olisi edessään vähintäänkin välivuosi.
Hockenheim kääntää kurssin
Toisten kuljettajien epäonni osoittautui Mikan uran pelastukseksi. BAR-kuljettaja Ricardo Zontan loukkaantuminen Brasilian GP:ssä 1999 tarkoitti Mikan pakkoloman pikaista päättymistä. Töitä riitti BAR-tallin keikkakuljettajana kolmen kisan verran, tuloksena 7. ja 8. sija sekä yksi keskeytys. Kun Michael Schumacherin jarruvikainen Ferrari ajautui päin Silverstonen radan betoniseinää heinäkuussa 1999, avautui Mikalle lisää keikkahommia. Tällä kertaa työnantajana toimi lajin legendaarisin talli Ferrari, joka tavoitteli tosissaan kauden maailmanmestaruutta.
Kuuden Ferrari-kisan rupeama oli merkillinen vaihe Mikan uralla. Saksan GP:ssä Hockenheimin radalla Mika olisi loistavalla ajollaan helposti voittanut koko kisan, ellei olisi tallimääräyksellä joutunut päästämään Eddie Irvineä edelleen. Kahden viikon päästä Unkarissa Mika ajoi erittäin vaisusti jääden aika-ajoissa 18. ruutuun ja itse kisassakin vaatimattomalle 12. sijalle. Ferrari-autossa oli ilmeisesti jotain vikaa, mutta Mika sopi tallin kanssa, ettei asiaa kommentoida julkisuudessa. Nopealla Monzan radalla Mika oli jälleen palkintopallilla. Yhteensä Salo saalisti Ferrarille 10 MM-pistettä ja auttoi näin tallia voittamaan valmistajien maailmanmestaruuden.
Hockenheimin hienon suorituksensa jälkeen Mika sai pöydälleen seuraavaan kautta koskien pinon kiinnostavia sopimustarjouksia, joista hän valitsi sveitsiläisen Sauber-tallin pestin. Sauber-ura alkoi heti kuudennella sijalla Australian avauskilpailusta, mutta suoritus hylättiin sääntöjenvastaisen etusiivekkeen takia. Mika ajoi Sauberilla yhteensä kuusi MM-pistettä. Voitonnälkäisenä hän ei kuitenkaan halunnut enää jatkaa toista kautta sveitsiläistallissa, joka ei pystynyt tarjoamaan mahdollisuuksia terävimpään kärkitaistoon. Mika valitsi mieluummin japanilaisen Toyotan tarjouksen, vaikka se tarkoittikin yhtä välivuotta. Salo kuitenkin tieti Toyotan panostavan tuoreeseen F1-projektiinsa paljon rahaa.
Toyota-projekti jäi vuoden vajaaksi
Salo allekirjoitti Toyotan kanssa sopimuksen, jonka piti kattaa yhden testitöiden täyttämän vuoden lisäksi kaksi kilpailukautta. Vuoden 2001 Mika piti taukoa kilpailutoiminnasta kehittämällä Toyotan uutta F1-autoa testiradalla. Testeissä sattui Mikan uran pahin onnettomuus. Toyotalla oli nopeutta Paul Ricardin radalla noin 220 kilometriä tunnissa, kun auton vaihdelaatikko petti. Helikopteri kiidätti ulosajossa selkänsä loukanneen Mikan sairaalaan.
Mika paranteli selkäänsä pitkään, mutta on toipui täyteen iskukuntoon ennen kauden 2002 alkua. Uusi kausi alkoikin Salon osalta mainiosti, ajoihan hän tulokastalli Toyotan auton pisteille ensimmäisessä ja kolmannessa kisassa. Lupaavan alun jälkeen Toyota kuitenkin hiipui jälkijoukkoihin eikä auton tekniikkakaan enää toiminut kuten ensimmäisissä kisoissa.
Salo teki valtavan työmäärän uuden F1-tallin nostamiseksi jaloilleen. Uudella tallilla oli monenlaisia vaikeuksia, joihin Salo ajoittain tuskastui. Japanilaisessa organisaatiokulttuurissa Salon antama negatiivinen palaute ei miellyttänyt ja niinpä Toyota-johto päätti lopettaa suomalaiset ajot kauden 2002 jälkeen, vaikka alkuperäistä sopimusta olisi ollut vielä vuosi jäljellä. Mika Salon F1-ura sai näin hieman ennenaikaisen päätöksen.
Lopettamisilmoituksensa jälkeen Salo kertoi olleensa jo aivan puhki formula ykkösiin liittyvän jatkuvan matkustamisen ja edustamisen takia. Salo halusi edelleen ajaa kilpaa, mutta myös viettää enemmän aikaa kotonaan.
Salo on ammattimies, joka vaatii palveluksistaan asiaankuuluvan korvauksen. F1-uran jälkeen hänelle löytyi pian töitä Audin joukkueessa Sebringin ja Le Mansin kestävyysajoissa. Kaudella 2003 Salo ajoi myös CART-sarjassa neljä kisaa PK Racingin tiimissä. Parhaimmillaan hän ylsi kolmanneksi.
Kaudella 2004 Salo ajoi Maseratin autolla FIA:n GT-sarjassa, jossa ylsi hienosti kahteen osakilpailuvoittoon.
Heinäkuussa 1999 Mika avioitui itseään neljä vuotta nuoremman japanilaisen mallin Noriko Endon kanssa. Elokuussa 2001 parille syntyi poika Max ja vuonna 2004 Max sai siskon. Vapaa-aikanaan Mika harrastaa mm. musisointia. Innokas kitaristi on jammaillut lavalla mm. Jacques Villeneuven ja suomalaisten eturivin muusikoiden kanssa.
Vuonna 2005 Salon keuhkoista löydettiin runsaita määriä F1-autojen jarruista peräisin ollutta hiilikuitupölyä. Asiaa tutkittiin tarkasti, mutta pölyä ei todettu terveydelle vaaralliseksi. Salo aloitti vuoden aikana ralliautoilun osallistumalla SM-sarjan osakilpailuun ja ajamalla nolla-autoa Jyväskylän MM-rallissa.
Kaudella 2006 Salo ajoi Ferrarilla FIA:n GT2-luokassa sijoittuen sarjan loppupisteissä kolmanneksi. Kauteen mahtui luokkavoitto Spa-Francorchampsin 24 tunnin kisassa. Salo kilpaili Ferrarilla myös American Le Mans -sarjassa, jossa sijoittui GT2-luokan loppupisteissä seitsemänneksi. Amerikan radoilla luokkavoittoja kertyi kolmessa kisassa: Salt Lake Cityssä, Portlandissa ja Laguna Secassa.
Kausi 2007 oli Salolle menestyksekäs. Hän ajoi voiton FIA:n GT1-sarjan Silverstonen osakilpailussa. Amerikan Le Mans -sarjassa hän ajoi mestariksi GT2-luokassa.
Viime vuosina Salon ura on jatkunut urheiluautojen parissa. Salo voitti Ferrarilla GT2-luokan legendaarisessa Le Mansin 24 tunnin ajossa 2008.