Ranska on noussut uinnin minivaltiosta supervallaksi, pohjamudista pintaliitoon. Miten kaikki tapahtui?
Vuoden 1996 Atlantan olympiakisoissa Ranska ei saavuttanut yhtään uintimitalia. Niihin aikoihin lähti liikkeelle kehitys, joka on sittemmin johtanut hienoihin tuloksiin. Vuonna 2012 olympiakisoissa Lontoossa Ranskalla on ennen uintien päätöspäivää seitsemän mitalia, joista neljä on kultaista.
Ranskan uintimenestys kumpuaa investoinneista uintiin ja useista oikeista strategisista valinnoista.
Maan valmennusjärjestelmä on mullistettu. Lahjakkaita uimareita etsitään ja löydetään entistä paremmin ja tehokkaammin. Järjestelmän suunnittelija oli uintimaajoukkueen tekninen johtaja Claude Fauquet, jonka ajatustyö koki ensin vastustusta, mutta sittemmin hyväksyttiin ja otettiin laajasti käyttöön koko maassa.
Saumaton yhteistyö ja korkeampi vaatimustaso
Merkittävä tekijä menestystarinoiden mahdollistamisessa oli uimareille suunniteltu tiukempi kokonaisvaltainen harjoitusohjelma asialle erityisesti vihkiytyneissä harjoituskeskuksissa. Huomiota ja resursseja kiinnitetään myös seuratasolle.
- Hallitus tukee harjoituskeskuksiamme, jotka toimivat hyvässä yhteistyössä parhaiden uimaseurojen kanssa. Tämä on uimarenessanssimme kulmakivi, maajoukkuevalmentaja Lionel Rey kertoi.
Uimareita huippuvalmennukseen ja edelleen arvokisoihin valitaan Ranskassa aikaisempaa vähemmän, mutta he menestyvät entistä paremmin. Laatu asetetaan määrän edelle. Tavoitteista ei tingitä ja vaatimustaso lajissa on viime vuosina ollut huomattavasti takavuosia tiukempi. Aikaisemmin uimarit pääsivät helpommalla, ja se ei riittänyt huipputuloksiin saakka.
- Nyt valituille uimareille sovelletaan kansainvälisiä kilpailuja silmälläpitäen tiukkoja sääntöjä, Montpellierissä toimivan urheilukeskuksen uimakoordinaattori Anne Riff sanoi.
Uusi sukupolvi kukoistaa
Ranskan uinnin nousu alkoi 1990-luvun lopulla. Vain yhdeksän uimaria lähetettiin vuonna 1998 Perthin MM-kisoihin Australiaan, mutta he toivat kotiin kolme mitalia.
Menestyskäyrä lähti nousuun uuden uintisukupolven yksittäisistä urheilijoista, mutta myös huipputason laajentumisen myötä.
Laure Manaudou voitti Ateenassa vuonna 2004 olympiakultaa 400 metrin vapaauinnissa ensimmäisenä ranskalaisena uimarina sitten vuoden 1952 ja Helsingin kisojen ja Jean Boiteux'n voiton. Neljä vuotta myöhemmin Alain Bernard jatkoi ranskalaismenestystä voitettuaan Pekingissä 100 metrin vapaauinnin olympiakultaa.
Lontoon olympiakisoissa Ranska on viimeistään noussut Yhdysvaltain, Kiinan ja Australian seuraksi maailman uinnin kärkimaiden joukkoon.
Ranskalaiset ovat niittäneet menestystä Lontoon olympiauinneissa nimenomaan vapaauintimatkoilla. Laure Manaudoun pikkuveli Florent Manaudou voitti 50 metrin kultaa, Yannick Agnel miesten 200 metrin kultaa, Camille Muffat naisten 400 metrin kultaa, ja lisäksi maa oli paras miesten 4 x 100 metrin viestissä.
Lontoon olympiauinnit päättyvät lauantaina. Ranskan uintimenestys sitä vastoin tuskin päättyy siihen.
Lähteenä käytetty: France24.com
Lue lisää täältä!