Mies on liian hyvissä väleissä eksänsä kanssa

– Meidän perheessä on ahdasta niin kuin siinä kuuluisassa kuninkaallisessa liitossa, sanoo kolmikymppinen Karita.

– Miehen entinen vaimo on aina läsnä tavalla tai toisella, ja miehestä se on vain hyvä juttu, hänhän on myös lasten äiti.

– Mies ei tosiaankaan näe tilanteessa mitään omituista, ja välillä minustakin tuntuu, että olen pikkumainen, Karita sanoo epävarmasti.

– Haluaisin mieluummin, että mies hakisi lapset äitiviikon jälkeen kuin että äiti toisi heidät, mutta turha toivo, äiti ottaa sen kuntoilun kannalta. Samasta syystä hän myös hakee lapset usein meiltä. Ja aina pitää jäädä kahville!

Se ulkopuolinen

Silloin kun Katariina ja hänen miehensä alkoivat seurustella, mies oli vielä muodollisesti avioliitossa vaikka olikin jo muuttanut eri osoitteeseen. Niinpä Karita ei tunne syyllisyyttä avioliiton rikkoutumisesta. Tarkkaan ottaen hänestä tuntuu, ettei se oikeastaan koskaan kunnolla rikkoutunutkaan, niin tiivistä kanssakäyminen on. Entiset puolisot tulevat nykyisin toimeen paljon paremmin kuin avioliitossa ollessaan. Kahvittelun lisäksi lasten äiti hakee miehen seurakseen päiväkodin joulu- ja kevätjuhliin. Karitakin on tervetullut mukaan, mutta hänestä osallistuminen tuntuu vaikealta.

– Näillä kahdella on lapsissa yhteiset muistonsa, ja minä olen se ulkopuolinen. He kihertävät keskenään ihan niin kuin minua ei olisikaan, ja mietin koko ajan, mitä päiväkodin henkilökuntakin ajattelee, kun parin lapsilla on penkkikaupalla vanhempia läsnä, hän kertoo.

– Joskus kun lasten tuonti on osunut myöhäiseen ajankohtaan, mies on muitta mutkitta pyytänyt eksäänsä jäämään yöksi, ettei tarvitse kävellä pimeässä kotiin. Se on jo ollut minusta liian paksua, ja olen siitä miehelle sanonutkin. Työhuoneen eli vierashuoneen sänky on aivan meidän makuuhuoneemme seinän vieressä, ja tuntuisi todella oudolta ajatella miestä siinä seinän puolella molempien naistensa välissä, Karita sanoo rapsuttaen mietteissään lohkeillutta lakkaa peukalonkynnestään.

– Ukkokulta vain ihmetteli, miksi edes ajattelen moisia. Hänhän oli eronnut entisestään, eikä heidän välillään ollut enää mitään, hän ihmetteli minulle silmät pyöreinä kuin pöllöllä. En viitsinyt jatkaa siitä aiheesta. Onneksi eksä yleensä kieltäytyi kutsusta. Minulla on tarpeeksi kestämistä jo siinä, kun mies laittoi entiselle vaimolleen oman pyyhkeen nimikkonaulaan kylppärin seinään, vaikka eksä sanoikin voivansa ihan hyvin käyttää lasten pyyhkeitä. Sellainen tuli jo liian lähelle reviirini rajoja.

Puhelinlangat laulaa...

Pauliinaa (45) puolestaan korpeaa hänen miehensä tapa pitää entiseen vaimoonsa yhteyttä puhelimitse. Heillä ei ole lapsia, mutta mies pitää tapanaan soittaa eksälleen muuten vain kuulumisia kyselläkseen. Entisestä vaimosta on tullut miehelle rakastetun sijaan hyvä ystävä, mutta Pauliina ei ole koskaan tuntenut hengenheimolaisuutta hänen kanssaan.

– En halua kiukutella miehelle, mutta jotain mätää on kyllä siinäkin, että mies lähettää aina lomamatkalta yhden ainoan kortin, ja se on sitten entiselle vaimolle. Edes minun tai miehen vanhemmille ei hänestä ole mitään syytä lähettää korttia, kun "kohtahan me heidät näemme taas kuitenkin ja voimme kertoa kuulumiset silmästä silmään". Sitten tälle entiselle soitetaan heti kun on päästy taas kotiin, ja sitten vasta muille, Pauliina sanoo vähän vihaisesti.

Hän sanoo saavansa mieheltään huomiota ja hellyyttä hänkin, mutta mihin ihmeeseen mies välttämättä tarvitsee myös entistä vaimoaan? Heidän puheluissaan ei ole mitään eroottista latausta, mies päinvastoin rupattelee eksälleen kaikesta vapaasti Pauliinan kuullen.

Mustasukkaisena Pauliina jopa tarkastaa aika ajoin miehen puhelimen, mutta "ylimääräisiä" puheluita entiselle vaimolle tai vieraisiin puhelinnumeroihin ei myöskään koskaan löydy.

– Pattitilanne, sanoo Pauliina.

Vallankäyttöä vaatteilla

Sirpa kertoo toivoneensa mieheltä 40-vuotislahjakseen irtiottoa tämän entisestä puolisosta, joka hallitsi perheen ajankäyttöä.

– Lomat ja kaikki menot piti suunnitella sen mukaan, miten miehen entinen ehti viedä tai tuoda lapset. Aina mentiin hänen ehdoillaan.

– Äiti ei koskaan ollut tyytyväinen kun lapset tuotiin hänelle viikonlopun päätteeksi. Milloin oli tytöllä vääränväriset sukat tai pojalla liian kuuma paita. Mies ratkaisi asian niin, että rupesi soittamaan entiselle vaimolleen ennen kuin lähdimme ajamaan lapsia äidin kotiin. Vaimo sitten ohjeisti pitkään ja hartaasti, mitä lapsille piti pukea. Minä katselin vierestä, kun lapset riisuivat minun aamulla huolellisesti valitsemani vaatteet ja pukivat päällensä uudet, äitinsä ohjeiden mukaan.

– Miehen mielestä tämä oli vain oivallinen järjestely, joka säästi minulta paljon vaivaa. Siinä minä sitten jouduin kuuntelemaan, kun keskustelu rönsyili sukista tai myssyistä yhteisiin muistoihin siitä, mistä mikin pukine oli hankittu. Voi sitä naurun ja hekottelun määrää! Sirpa pihisee.

Vähitellen yhteisiä muistoja muistui mieleen enemmän ja enemmän. Mies alkoi viipyä lasten vientimatkoilla pitempään ja pitempään, ja kieltäytyi aina sieltä tultuaan lounaasta tai päivällisestä, kun oli kuulemma juuri syönyt niin hyvin, hänen eksänsä kun oli kuuluisa ruoanlaittotaidoistaan. Sirpa vei miehelle valmiiksi kattamansa astiat vähin äänin takaisin kaappiin.

Sirpan oma poika oli jo lähes aikuinen, kun hän muutti yksiin miehensä kanssa eikä yhteisiä lapsia tullut, joten Sirpalla ei ollut sitäkään tekosyytä vaatia enemmän yhteistä aikaa.

– Ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että mies on ajoittanut lasten ajot yleensä niihin aikoihin, kun minä olin kaupassa tai kirjastossa, mutta kyllä se yhdessä istuminen silti joka kerran korpeaa!

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock