Suomi 2007. Ohjaus ja käsikirjoitus: Aleksi Salmenperä. Kuvaus: Tuomo Hutri. Leikkaus: Samu Heikkilä. Tuotanto: Petri Jokiranta. Pääosissa: Tommi Korpela, Jani Volanen, Maria Heiskanen. Kesto: 97 min. Levittäjä: Sandrew Metronome.
Miehen työn päähenkilö on Juha (Tommi Korpela), perheestään huolta kantava betonimies, joka saa tehtaalta potkut. Epätoivoissaan hän alkaa kiinnitellä ilmoituksia, joissa tarjoaa remonttiapua. Työttömyys merkitsee hänelle miehisen itsetunnon romahtamista, siksi hän salaa sen vaimoltaan (Maria Heiskanen), jolla on riittävästi kestämistä omissa mielenterveysongelmissaan.
Juha saa keikan rikkaalta naiselta, jonka lukaalissa ei tunnu olevan mitään korjailtavaa, mutta rouva mielellään maksaisi Juhalle anteliaasti siitä, että tämä harjaisi alastomana hänen hiuksiaan. Betonimiehen uusi vähemmän ylevä ura alkaa vahingossa ja hädän sanelemana. Juhan kohdalla prostituution ainoa motiivi on raha.
Aleksi Salmenperän käsikirjoittama ja ohjaama elokuva keskittyy kuvaamaan suomalaisen miehen häpeää ja jäyhyyttä. Juha tuntee itsensä alinomaa kiusaantuneeksi, sekä työnsä että sen synnyttämien valheiden vuoksi. Juhan paras kaveri Olli(Jani Volanen) on suomalainen perusjuntti hänkin, josta tulee vahingossa sutenööri ja yksinäisen vaimon tuki. Myös ainekset potentiaaliseen kolmiodraamaan ovat kasassa.
Mustana komediana alkava tarina viihdyttää, kunnes humoristiset ainekset yhä harvenevat ja tapahtumat muuttuvat vakaviksi ja väkivaltaisiksi. Salmenperä ei mässäile seksillä eikä alastomuudella vaan kivulla. Tarvitaanko henkisen kivun lisäksi näin paljon myös fyysistä kipua ymmärtääksemme, miten häpeä murtaa ihmisen ja tuhoaa tämän lähes kirjaimellisesti?
Salmenperä osaa nauraa suomalaisille perusmiehille ja kirjoittaa vetävää dialogia mutta ei kykene hälventämään tunnetta juonen keinotekoisuudesta. Kuka haluaisi ostaa seksipalveluita mieheltä, joka on työssään niin ilmiselvästi vaivaantunut ja kokee sen vastenmieliseksi? Tuskin moni nainen on niin suuressa puutteessa.
Parasta elokuvassa ovat upeat näyttelijät ja dialogi. Sen sijaan tarina on epäuskottava, tympeä ja suorastaan yököttävän mediaseksikäs. Elokuvan innoittamana on lehtien palstoilla ja tv-ohjelmissa keskusteltu suomalaisesta miesprostituutiosta, siihen liittyvistä motiiveista ja tabuista. Myös karismaattinen Tommi Korpela on kyllästymiseen asti saanut esiintyä alan asiantuntijana. Salmenperä ei esitä puheenvuoroja prostituution puolesta tai sitä vastaan. Mutta minulle ei oikein valjennut, mitä hän haluaa elokuvallaan viestittää.
Teksti: Minna Karila