Ensi kaudella paluun F1-sarjaan tekevä lajin seitsenkertainen maailmanmestari Michael Schumacher on rikkonut ennätyksiä. Lähes kaikki hänen tilastosaavutuksensa ovat vailla vertaa: miehellä on F1-historian eniten maailmanmestaruuksia, osakilpailuvoittoja, nopeimpia kierroksia sekä MM-pisteitä...
Ohessa tilastoja Saksan Hürth-Hermülheimissä 3. tammikuuta 1969 syntyneen Schumacherin uran varrelta.
Ura F1-sarjassa:
1991 Jordan ja Benetton, 1992 Benetton, 1993 Benetton 1994 Benetton, 1995 Benetton, 1996 Ferrari, 1997 Ferrari, 1998 Ferrari, 1999 Ferrari, 2000 Ferrari, 2001 Ferrari, 2002 Ferrari , 2003 Ferrari, 2004 Ferrari, 2005, Ferrari, 2006 Ferrari.
Maailmanmestari vuosina 1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003 ja 2004.
1991, Jordan-Ford ja Benetton-Ford, MM-sarjassa 12:s, 4 pistettä
Saksalaislahjakkuus tuli MM-sarjaan 1991 kesken kauden, kun Jordan-tallin belgialaiskuljettaja Bertrand Gachot passitettiin vankilaan. F1-uransa ensimmäisen kilpailun Schumacher ajoi Belgian Spassa ja antoi heti näytön taidoistaan kaasuttelemalla aika-ajoissa seitsemänteen lähtöruutuun.
Itse kilpailu päättyi keskeytykseen ensimmäisellä kierroksella, mutta esitys vakuutti Benettonin tallipäällikön Flavio Briatoren niin, että tämä pestasi Schumacherin saman tien talliinsa. Kolminkertainen maailmanmestari Nelson Piquet sai heti kovan haastajan nuoresta tallikaveristaan.
1992, Benetton-Ford, MM-sarjassa 3:s, 53 p/ 1 voitto
Heti ensimmäisellä kokonaisella F1-kaudellaan Schumacher nousi Benettonin kiistattomaksi ykköskuljettajaksi. F1-uran ensimmäinen palkintopallisijoitus tuli kauden toisessa kilpailussa Meksikossa ja avausvoitto siellä, missä kaikki oli alkanut vuotta aikaisemmin. Saksalainen jätti Span radalla vaihtelevissa sääolosuhteissa taakseen Williams-kuljettajat Nigel Mansellin ja Riccardo Patresen.
1993, Benetton-Ford, MM-sarjassa 4:s, 52 p/1 voitto
Benettonin vauhti ei vielä riittänyt Williams-autojen lyömiseen. Schumacher saavutti kauden ainoan voittonsa Portugalin GP:ssä Estorilissa. Alain Prost varmisti samassa kilpailussa neljännen maailmanmestaruutensa ja ilmoitti vetäytyvänsä kilparadoilta.
1994, Benetton-Ford, maailmanmestari, 92 p/8 voittoa
Schumacherin ensimmäistä mestaruutta varjosti Ayrton Sennan menehtyminen Imolassa. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, olisiko Senna pystynyt nousemaan mestariksi heikosti alkaneen kauden jälkeen. Schumacherin ja Sennan välillä olisi joka tapauksessa nähty herkullisia taisteluita.
Neljä ensimmäistä osakilpailua voittanut Schumacher oli jo karkaamassa ylivoimaiseen mestaruuteen, mutta ohittelu lämmittelykierroksella Englannin Silverstonessa oli koitua kohtalokkaaksi. Saksalainen ei noudattanut kehotusta tulla varikolle kärsimään rangaistusta, mistä seurauksena oli hylkäys ja kahden kisan kilpailukielto. Kun Schumacher vielä menetti Belgian GP:n voittonsa auton pohjalevyn liiallisen kulumisen takia, britti Damon Hill nousi taistelemaan maailmanmestaruudesta.
Viimeisessä osakilpailussa Australian Adelaidessa Schumacher ajoi ulos ja rikkoi autonsa, mutta paikkasi virheensä kolaroimalla seuraavassa mutkassa ohitusta yrittäneen Hillin kanssa. Molempien kisa päättyi keskeytykseen, ja Schumacher varmisti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.
1995, Benetton-Renault, maailmanmestari, 102 p/9 voittoa
Jos Schumacherin ensimmäistä mestaruutta leimasivat kyseenalaiset ja ikävät tapahtumat, seuraavana vuonna saksalainen ei jättänyt mitään epäilyksien varaan. Schumacher sai Hillistä henkisen yliotteen ja britti sortui tyhmiin virheisiin.
Saksalainen ajoi yhden uransa hienoimmista kilpailuista Belgian Spassa, missä hän nousi sadekelillä voittoon 16:nnesta lähtöruudusta. Schumacherista tuli kaikkien aikojen nuorin kaksoismestari jo kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Japanin Aidassa.
1996, Ferrari, 3:s 59 p/3 voittoa
Schumacherin houkutteli Ferrarille miljoonapalkan lisäksi haaste nostaa legendaarinen italialaistalli takaisin menestyksen tielle. Ferrari ei ollut voittanut kuljettajien maailmanmestaruutta vuoden 1979 jälkeen ja 1990-luvun alussa talli oli historiansa pahimmassa kriisissä.
Jo ensimmäisellä kaudella Schumacher saavutti kolme hienoa voittoa. Barcelonan kaatosateessa saksalainen oli täysin ylivoimainen ja myös Belgiassa ja Italiassa nopeammat Williams-autot jäivät taakse. Ferrarin epäluotettavuus vei kuitenkin mahdollisuudet mestaruuteen. Ranskan Magny-Coursissa Schumacher ajoi paalupaikalle, mutta Ferrarin moottori petti jo lämmittelykierroksella.
Schumacherin johdolla sarjaa edellisenä vuonna hallinnut Benetton ei yltänyt yhteenkään GP-voittoon ilman tähtikuljettajaansa.
1997, Ferrari, hylättiin MM-sarjan kakkostilalta, 78 p/5 voittoa
Schumacherin muuten upean kauden pilasivat Espanjan Jerezin päätöskisan tapahtumat. Pisteen johtoasemassa kilpailuun lähtenyt Schumacher käänsi autonsa ohitusta yrittäneen Jacques Villeneuven kylkeen, mutta ajautui itse ulos radalta. Villeneuve ajoi maaliin kolmantena ja maailmanmestarina.
Schumacher menetti lopulta MM-sarjan kakkostilansa, mutta oli onnekas selvitessään ilman muita rangaistuksia.
1998, Ferrari, MM-sarjassa 2. 86 p/6 voittoa.
Vuosi 1998 muistetaan Suomessa Mika Häkkisen mestaruusvuotena. Kuten edelliselläkin kaudella, oli oikeastaan jonkinlainen ihme, että Schumacher ylipäätänsä taisteli mestaruudesta viimeiseen kilpailuun asti - niin paljon tasoitusta hän joutui ajoittain antamaan kalustonsa osalta. Saksalainen paikkasi tilannetta ilmiömäisillä ajosuorituksillaan ja Ferrarin onnistuneella taktikoinnilla mm. Unkarin GP:ssä.
Span rankkasateessa Ferrari-kuljettaja oli matkalla ylivoimaiseen voittoon ja MM-sarjan johtoon, kunnes kisa päättyi kolariin McLarenin David Coulthardin kanssa. Coulthard myönsi vasta vuonna 2003 nostaneensa jalkansa kaasulta suoralla, minkä seurauksena Schumacher ajoi skotin päälle.
Nürburgringillä jossiteltavaa ei jäänyt, vaan saksalainen joutui tunnustamaan Häkkisen paremmakseen. Näin Suzukan päätöskilpailuun lähdettiin suomalaisen pistejohdossa. Schumi epäonnistui jälleen ratkaisuvaiheissa sammuttamalla autonsa lähtöruudukkoon. Hurja takaa-ajo päättyi lopulta rengasrikkoon.
1999, Ferrari, MM-sarjassa 5:s 44 p/2 voittoa.
Schumacherin voitokkaasti alkanut kausi katkesi loukkaantumiseen Silverstonessa. Saksalainen katkaisi Stowe-mutkan ulosajossa jalkansa ja joutui seuraamaan sivusta, kuinka tallikaveri Eddie Irvine nousi taistelemaan mestaruudesta Häkkisen kanssa.
Schumacher palasi kilparadoille kahteen viimeiseen osakilpailuun auttamaan Irvinea mestariksi. Malesiassa Ferrari ottikin kaksoisvoiton, kun Schumacher pidätteli Häkkistä ja päästi Irvinen ohitseen. Punaiset autot tosin hylättiin sääntöjenvastaisten ilmanohjaimien vuoksi, mutta italialaistallin protesti meni kaikkien yllätykseksi läpi ja mestaruuden ratkaisu siirtyi Suzukan päätöskisaan. Häkkinen kesti paineet ja ajoi voittoon, mutta Ferrari varmisti valmistajien mestaruuden 16 vuoden tauon jälkeen.
2000, Ferrari, maailmanmestari, 108 p/9 voittoa.
Vasta viides kausi Maranellossa toi Schumacherille jättipotin. Schumi avasi kauden kolmella peräkkäisellä voitolla Australiassa, Brasiliassa ja Imolassa ja johti ylivoimaisesti MM-sarjaa.
Lähtösuoran kolarit Itävallassa ja Saksassa käänsivät kuitenkin tilanteen. Vahvan alkukauden jälkeen mestaruus näytti jälleen karkaavan Schumacherin käsistä, kun Häkkinen nousi MM-johtoon Unkarissa ja ajoi heti perään F1-uransa mahtavimman voiton Belgian Spassa. Ikimuistoinen ohitus Kemmel-suoran päässä oli saksalaiselle kova isku, ja paineet joka suunnalta kasvoivat.
Seuraavassa kilpailussa Monzassa Schumacher oli lähes pakkovoiton edessä. Ykköstila kotiyleisön edessä nosti tunteet pintaan, kun kivikasvoisena tunnettu saksalainen purskahti itkuun lehdistötilaisuudessa. Kun Häkkisen kilpailu USA:n Indianapolisissa päättyi moottoririkkoon, Schumacher pystyi ratkaisemaan mestaruuden kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Japanin Suzukassa.
2001, Ferrari, maailmanmestari, 123 p/9 voittoa.
Schumacherin toinen peräkkäinen mestaruus tulikin sitten huomattavasti helpommalla. Tehtävää helpottivat Häkkisen kokemat vastoinkäymiset. Espanjan GP:ssä Barcelonassa McLarenin moottori laukesi viimeisellä kierroksella ja Schumacher pääsi korjaamaan voiton. Takaisku vei Häkkisen motivaation lopullisesti, eikä skotti David Coulthardista ollut Schumin vakavaksi haastajaksi.
Saksalainen sinetöi neljännen mestaruutensa jo elokuussa Unkarissa. Kauden aikana Schumi rikkoi myös Alain Prostin voittoennätyksen.
2002, Ferrari, maailmanmestari, 144p /11 voittoa.
Jos edellinen kausi oli Schumacherin ja Ferrarin juhlaa, niin vuonna 2002 menestyspari laittoi kaikki ennätykset uusiksi. Kun parhaassa autossa istui paras kuljettaja, jälki oli sen mukaista. Schumi kapusi jokaisen osakilpailun päätteeksi palkintopallille ja peräti yksitoista kertaa korkeimmalle korokkeelle.
Schumacher nousi legendaarisen Juan Manuel Fangion rinnalle viisinkertaiseksi maailmanmestariksi jo heinäkuun alussa Ranskassa, kun Kimi Räikkösen haaveet uran ensimmäisestä GP-voitosta haihtuivat öljyläikkään.
Ylivoimaan nähden oli yllättävää, että Schumacher tarvitsi apua tallikaveriltaan Rubens Barrichellolta. Yleisön buuausten säestämänä Barrichello joutui päästämään mestarin ohitseen ja voittoon loppusuoralla Itävallassa. Myös muissa osakilpailuissa Ferrari syyllistyi sopupeliin, ja italialaistallin pelleily saikin kansainvälisen autoliiton FIA:n kieltämään tallimääräykset kauden päätteeksi. Unettavan tylsät kisat ja romahtaneet katsojaluvut johtivat muihinkin sääntömuutoksiin.
2003, Ferrari, maailmanmestari, 93p /6 voittoa
Kauden 2003 Schumacher avasi takkuisesti: hän oli neljäs Australiassa, kuudes Malesiassa ja keskeytti Brasilian romurallissa monen muun kuljettajan tapaan. Kun sarja rantautui Eurooppaan Schumacher otti valtikan ja ajoi peräkkäiset voitot San Marinossa, Barcelonassa ja Itävallassa.
Saksalaismestarin kesä oli kuitenkin vahvasti kaksijakoinen: kevätkesällä Monacossa hän jäi kolmanneksi, mutta päästeli sen jälkeen kauden neljänteen voittoonsa Kanadassa. Samalla hän nousi MM-sarjaan johtoon, joka piti loppujen lopuksi kauden viimeiseen kilpailuun asti.
Mestaruustaiston ratkaisut näyteltiin kauden kahdessa viimeisessä osakilpailussa. Indianapolisissa Schumacherin avuksi tuli vesisade. Hän pääsi hyödyntämään paitsi tunnetusti hyvän sadekelin ajotaitonsa, myös Bridgestonen paremman saderenkaan tuoman edun. Voitto oli hänelle kauden kuudes. Suzukassa hän oli vaikeuksien jälkeen kahdeksas, mikä riitti mestaruuteen.
2004, Ferrari, maailmanmestari, 148p /13 voittoa
Schumacher varmisti uransa seitsemännen maailmanmestaruutensa kauden 2004 Belgian GP:ssä Spa-Francorchampsin radalla, kun kaudesta oli ajamatta vielä neljä osakilpailua. Schumacher voitti kauden 18 osakilpailusta 13. Jo kauden alkukisoista lähtien oli selvää, että muiden tallien oli tyydyttävä taistelemaan sijoista Ferrarin takana. MM-sarjan loppupisteissä Schumacher oli ykkönen yhden kauden piste-ennätyksellä 148.
Schumacher ylsi kauden aikana parhaimmillaan seitsemän peräkkäisen voiton putkeen. Putken katkaisi Kimi Räikkönen Belgiassa. Kauden alussa Schumacherin viiden osakilpailun voittoputki katkesi, kun Monacon tunnellissa kierroksella jäänyt Williamsin Juan Pablo Montoya törmäsi Schumacherin perään turva-auton perässä ajettaessa. Ferrari osui törmäyksen seurauksena radan kaiteisiin ja auton etupyörän ripustukset hajosivat.
2005, Ferrari: MM-sarjassa kolmas, 62p / 1 voitto
Vuosi 2005 palautti Ferrarin ja Schumin maan pinnalle. Vaikka saksalainen sijoittui MM-pisteissä kolmanneksi, ei hän missään vaiheessa yltänyt mukaan mestaruustaistoon.
Ferrari aloitti kauden vanhalla F2004B-autolla, jonka vauhti osoittautui kahdessa ensimmäisessä kisassa riittämättömäksi. Pikavauhdilla radalle tuotu F2005-auto ei sekään lunastanut suuria odotuksia, vaikka Schumacher väläytteli muutamaan otteeseen vauhtiaan. Kauden neljännessä osakilpailussa Imolassa hän nousi 13. lähtöruudusta ahdistelemaan kilpailua johtanutta Fernando Alonsoa, mutta ei kyennyt ohittamaan espanjalaiskuljettajaa viimeisten kierrosten aikana.
Kauden ainoan voittonsa Schumi otti Indianapolisin kuuden auton tynkäkisasta. Kanadassa ja Unkarissa hän ajoi maaliin Kimi Räikkösen jälkeen toisena, mutta useimmiten saksalainen joutui kamppailemaan jäännöspisteistä.
Muutamissa kilpailuissa Schumacher sortui hänelle harvinaisiin virheisiin. Vanhan mestarin kausi päättyi täydelliseen fiaskoon: Kiinan GP:ssä Schumacher kolaroi jo lämmittelykierroksella Christijan Albersin Minardin kanssa ja pyörähti itse kilpailussa ulos radalta turva-auton takana ajettaessa.
2006, Ferrari: MM-sarjassa toinen, 121 p / 7 voittoa
Ferrarin kotiradalla Imolassa Schumacher ohitti Ayrton Sennan formula ykkösten kaikkien aikojen paalupaikkatilaston kärjessä ajamalla uransa 66. paalupaikan. Monacossa Schumacherilta riistettiin tuomariston päätöksellä kauden arvostetuimman osakilpailun paalupaikka. Aika-ajon lopussa nähtiin erikoinen tapahtuma, kun Schumacher jätti autonsa Rascasse-mutkaan tehtyään sitä ennen paalupaikkaan oikeuttaneen ajan. Schumi hidasti kilpakumppaneitaan, koska he eivät pystyneet ajamaan täysillä sitä radan kohtaa, johon Schumin auto oli jäänyt. Saksalaisen mukaan kyse oli ajovirheestä, mutta lähes kaikki muut pitivät temppua tahallisena, sillä Schumacher menetti autonsa hallinnan vaivaisessa 16 kilometrin tuntinopeudessa.
Voittoon päättyneen Italian GP:n jälkeen Schumacher ilmoitti lopettavansa ajouransa kauden päätteeksi.Lopettamisilmoituksensa jälkeen Schumi nousi vielä taistelemaan Fernando Alonson kanssa kauden maailmanmestaruudesta. Kiinan GP:n voitollaan Schumi nousi MM-sarjan kärkeen, vaikka oli ollut kauden puolivälissä 25 pistettä Alonsoa perässä.
Kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Schumin Ferrariin iski ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen moottoririkko kilpailutilanteessa, ja saksalainen joutui keskeyttämään kärkipaikalta. Mestaruusmahdollisuudet olivat näin ollen lähes olemattomat kauden ja uran päätöskisassa Brasiliassa, ja 9. kierroksen ohitustilanteessa tullut rengasrikko heikensi niitä entisestään. Siitä huolimatta Schumi ajoi Brasiliassa yhden uransa upeimmista kisoista taistelemalla rohkeiden ohitusten myötä tiensä joukon hänniltä neljänneksi. Kaiken kruunasi Schumacherin kolme kierrosta ennen maalia suorittama ohitus Kimi Räikkösestä: saksalainen puristautui sisäkurvin puolelta väkisin edelle sen jälkeen, kun kuljettajat olivat hetken aikaa ajaneet aivan rengas rengasta vasten.
Schumi vetäytyi F1-radoilta kauden 2006 päätteeksi, mutta jatkoi myöhemmin Ferrari-tallissa neuvonantajana. Mercedes-talli ilmoitti 23. joulukuuta 2009 Schumacherin palaavan F1-sarjaan kaudelle 2010.
Michael Schumacherin F1-uran tilastoja:
GP-viikonloppuja: 250
GP-startteja: 248
GP-voittoja: 91 (ennätys)
Palkintosijoja: 154 (ennätys)
Paalupaikkoja: 68 (ennätys)
Eturivin lähtöpaikkoja: 115 (ennätys)
Kilpailun nopeimpia kierroksia: 76 (ennätys)
MM-pisteet kautta aikojen: 1369 (ennätys)
Pistekeskiarvo per GP-startti: 5,52 (ennätys)
Voittoprosentti per GP-startti: 36,7
Kierroksia johdossa: 5108 (ennätys)
Maailmanmestaruudet: 7 kpl, 1994, 1995, 2000-2004 (ennätys)
Peräkkäisiä pistesijoja: 24 (ennätys)
Peräkkäisiä palkintosijoja: 19 (ennätys)
Voittoja samalla radalla: 8 voittoa Magny-Coursissa (ennätys)
GP-startteja saman tallin autolla: 179 kpl Ferrarilla (ennätys)
Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kilpailussa): 22 (ennätys)
Hallitsevana maailmanmestarina yhtäjaksoisesti: 4 vuotta, 11 kuukautta ja 17 päivää (8. lokakuuta 2000 - 25. syyskuuta 2005) (ennätys)
Suurin voittopistemarginaali MM-sarjassa: 67 (2002) (ennätys)
Aikaisimmassa vaiheessa kautta varmistunut MM-titteli: varmisti vuoden 2002 mestaruuden heinäkuussa, kun 6 kisaa oli vielä ajamatta (ennätys)
Voittoja yhden kauden aikana: 13 (2004) (ennätys)
Palkintosijoja yhden kauden aikana: 17 (2002) (ennätys)
Kaksoisvoittoja saman tallin kuljettajille: Schumacher ja Rubens Barrichello 24 (2000-2005) (ennätys)
Peräkkäisiä kausia, joilla vähintään yksi voitto: 15 (ennätys)
(MTV3)