USA 2005. Ohjaus: Sam Mendes. Käsikirjoitus: William D. Broyles Jr. Perustuu Anthony Swoffordin kirjaan. Kuvaus: Roger Deakins. Leikkaus: Walter Murch. Lavastus: Dennis Gassner. Musiikki: Thomas Newman. Tuotanto: Lucy Fisher, Douglas Wick. Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Peter Sarsgaard, Jamie Foxx, Lucas Black, Chris Cooper, Dennis Haysbert, Evan Jones. Kesto: 123 min.
Ylistetystä American Beautysta menestykseen pompannut brittiohjaaja Sam Mendes tuotti melkoisen pettymyksen sitä suurin odotuksin seuranneella gangsteriodysseiallaan Matkalla Perditioniin. Tom Hanks oli selkeästi väärän hahmon kengissä uusia tuulia gagnsterigenreen puhaltamaan pyrkineessä elokuvassa. Nyt Mendes on kuitenkin jälleen vedossa. Ex-merijalkaväen sotilaan muistelmiin perustuvan Merijalkaväen mies –kirjan filmatisointi on näkemyksellinen sotadraama sotilaan elämästä ja modernin sotatantereen todellisuudesta.
Anthony Swoffordin omaelämäkerrallinen romaani on upea kuvaus jenkkimariinin arkipäivästä, peloista, lapsellisuuksista ja kyvystä kylvää kuolemaa. Myös kirjallisilta arvoiltaan loistava teos toimii siis pohjana William D. Broylesin Jr:n käsikirjoitukselle, joka seuraa kirjasta tiivistetyin vedoin ”Swoffin” matkaa alokasleiriltä tarkka-ampuja/tiedustelu –yksikköön ja muiden lattapäiden (alkuperäisnimi Jarhead) mukana Saudi-Arabian aavikolle ensimmäisen Persianlahden sodan kynnykselle odottamaan sitä mitä varten Yhdysvaltain merijalkaväki miehensä kouluttaa: sotaa ja tappamista.
Tutustumme rankan harjoitusjakson ohella mariinien yksioikoiseen rankkaan arkeen ja myös sielunelämään, biletykseen, naisfantasioihin, itsetyydytykseen ja turhautumiseen. ”Sotaelokuvat ovat pornografiaa sotilaille” on olennainen tieto lattapään maailmankuvasta, miehet on stimuloitava tappamisen meininkiin ja siinä Hollywoodin ”pasifistiset” Vietnam-elokuvat toimivat hyvinä apuvälineinä.
Swoffordin kirjan aikaa rikkova rakenne, syvyys ja henkilögallerian laajuus ei taitu helposti elokuvaksi, joten tekijät ovat joutuneet oikomaan monta mutkaa. Aseveljien ominaisuuksia on yhdistetty muodostamaan uusia yksilöitä, jotka kantavat esikuviensa henkeä, mutta ovat elokuvaa varten rakennettuja hahmoja. Se on helppo ymmärtää, kuten myös se, että saadakseen aikaan valkokankailla menestyvän elokuva Mendesin on täytynyt lisätä varsinaista ”toimintaa” ja tarkentaa se elokuvan ja tarinan lakien pykäliin sopiviksi.