The Bourne Legacy, USA 2012. Ohjaus: Tony Gilroy. Käsikirjoitus: Tony Gilroy, Dan Gilroy (Robert Ludlumin kirjasarjan pohjalta). Tuotanto: Patrick Crowley, Frank Marshall, Ben Smith, Jeffrey M. Weiner. Kuvaus: Robert Elswit. Leikkaus: John Gilroy. Musiikki: James Newton Howard. Pääosissa: Jeremy Renner, Rachel Weisz, Edward Norton, Zeljko Ivanek, Stacy Keach, Scott Glenn, Albert Finney, Joan Allen. Kesto: 135 min.
Mies kelluu liikkumattomana vedessä, takavalo piirtää hänen ääriviivansa. Kuulostaako tutulta? Jos olet nähnyt Doug Limanin vuoden 2002 Medusan verkon, tunnistat Medusan perinnön kuvan samaksi, jolla koko Jason Bourne -elokuvien sarja vuosikymmen sitten avattiin.
Matt Damonin Jason Bourne etsi omaa identiteettiään ja menneisyyttään kolmessa Medusa-trillerissä (myöhemmät olivat Paul Greengrassin ohjaamat Medusan isku, 2004, ja Medusan sinetti, 2007). Uutuuselokuva Medusan perintö etsii sen sijaan uutta kurssia Bourne-franchiselle jouduttuaan tuuliajolle Damonin lähdön takia.
Bournen manttelinperijänä paahtaa nyt Jeremy Renner, The Hurt Lockerin (2008) ja Mission: Impossible – Ghost Protocolin (2011) voimahahmo. Jeremy ei ole uusi Jason, vaikka yleisö saattaa ensin erehtyä niin luulemaan. Rennerin ”yksinäinen susi” on Aaron Cross, huippuälykäs atleetti, jonka poikkeukselliset voimat ovat peräisin pilleripurkista.
Aaronin suorituskyky ei tietenkään ole reseptivapaata sorttia, vaan tabut ovat lähtöisin CIA:n salaisesta testilaboratoriosta. Huomattuaan hämäräoperaationsa vaarantuneen jenkkien tiedustelupalvelu päättää likvidoida kaikki siihen osallistuneet. Asiaintila selviää pian myös paitsi Aaronille myös häntä testanneelle tutkija Marta Shearingille (Rachel Weisz).
Marta on Aaronin ainoa johtolanka ja oljenkorsi, sillä lääkeriippuvaisen miehen on pysyttävä toimintakykyisenä hinnalla millä hyvänsä. Yhdessä he aloittavat toivottomalta vaikuttavan kilpajuoksun aikaa ja ylivoimaista vihollista vastaan.
Medusan perinnön on ohjannut Tony Gilroy (Michael Clayton, 2007; Kaksinaamaista peliä, 2009), jonka kynästä ovat lähtöisin myös edellisten Bourne-tarinoiden juonikuviot. Tällä kertaa tekijän huomio on selvästi kiinnittynyt enemmän toimintakohtausten rakenteluun, sillä itse elokuvan tarinan kanssa on vähän niin ja näin. Juoni on häkellyttävän ontto, mitä pyritään peittelemään vimmatulla vauhdin pidolla.
Renner ja Weisz paikkaavat karismalla ja keskinäisellä kemialla sen, mitä kokonaisuudesta jää puuttumaan. Eikä action-painotteisuudessakaan ole mitään vikaa, jos elokuvaa malttaa olla vertailematta aikaisempiin Bourne-seikkailuihin. Kymmenen vuoden takaisesta juonivetoisuuden ja toimintajaksojen täysosumasta ollaan nimittäin jo sangen kaukana. Samoin Robert Ludlumin originaalista bestseller-tekstistä.
Medusan perintö on popcorn-elokuva sekä termin hyvässä että pahassa merkityksessä. Sen äärellä viihtyy vaivattomasti kelloa vilkuilematta, mutta itse katsomiskokemus ei jätä erityisempää muistijälkeä katsojan pääkoppaan. Saa nähdä, mitä viides Bourne tuo tullessaan – se on taatusti jo suunnittelupöydällä.
Teksti: Outi Heiskanen