USA 1998. Ohjaus: Jeremiah Chechik. Käsikirjoitus: Don MacPherson. Kuvaus: Roger Pratt, B.S.C. Leikkaus: Mick Audsley. Lavastus: Stuart Craig. Musiikki: Joel McNeely. Tuotanto: Jerry Weintraub. Pääosissa: Ralph Fiennes, Uma Thurman, Sean Connery, Jim Broadbent, Fiona Shaw, Eileen Atkins. Kesto: 90 min.
Lähivuosikymmenien suositut tv-sarjat ovat ilmestyneet elokuvaversioina valkokankaalle tasaiseen tahtiin. Me kostajat perustuu ABC:llä 60-luvulla ja meillä Suomessa 70-luvulla pyörineeseen Avengers-sarjaan, jonka tekijät ovat nyt alistaneet näsäviisaan tyylittelyn ja nostalgisen designin temmellyskentäksi. Pari komediaa ja liudan mainoksia ohjannut entinen muotivalokuvaaja Jeremiah Chechik osaa hivellä kameralla naisen reittä pitkin, mutta seikkailuleffan koossapitäminen tuntuu olevan mahdotonta.
Sarjan pohjalle kyhätty tarina yhdistää kaksi tyylitietoista brittiagenttia; liituraitakeikari John Steedin (Fiennes) ja miekkailevan, pisteliään älykkään vaatetelineen tri Emma Peelin (Thurman). Surkea sää on sekoittanut koko saarivaltakunnan ja agenttikaksikko jäljittää syyn mystiseen linnanherraan August De Wynteriin (Connery), joka on keksinyt keinon säätää säitä ja aikoo nyt rahastaa kyvyllään. Miehestä otetaankin lopulta mittaa Suomen kesää muistuttavassa myrskysäässä.
Chechik on sisäistänyt postmodernin tyylinostalgian ja on päättänyt ratsastaa sillä läpi elokuvansa. Fiennesin keekoillessa hyvin istuvassa puvussaan saa Thurman kiskoa päälleen jos jonkinnäköisiä luomuksia turkeista kumitrikoihin. Agenttikaksikko ajeleksii britannian autotuotannon harvinaisemmilla yksilöillä ja kittaa teetä pikkusievän dialogin halkoessa ilmaa.
Lähtökohtana tyylitajuinen agenttikaksikko ei ole hassumpi, mutta kun ystävämme James on tehnyt sen jo monta kertaa niin paljon paremmin. Tämän lisäksi tyylillä pelleily on lähes ainoa eväs mikä Chechikillä on tarjottavana. Varsinainen seikkailu nimittäin laahaa kuin kivireki. Parin viihdyttävän toimintakohtauksen kuten kauko-ohjattavien teräshyönteisten ilmaiskun lisäksi tarjolla on vain ympäriinsä keikarointia ja naama puolivirneessä lausuttuja näsäviisauksia. Lavastuksessa on lainailtu ahkerasti myös Tim Burtonin Batman-versioita, mutta homma toimii vielä huonommin kuin lepakkosankarin Burtonin jälkeen pilanneella Joel Schumacherilla.
Keekoilevan dialogin hallitsee kuitenkin ainakin Ralph Fiennes, jolle olisi kuitenkin suonut vähän enemmän näytönpaikkoja. Thurman yrittää puolestaan huonolla menestyksellä saada irti brittiaksenttia vaikkakin luonnollisesti näyttää hyvältä pukujensa puristuksessa. Surullisinta on katsella kaikkien aikojen parasta agenttia Sean Conneryä vinksahtaneena kotikutoisena meteonäärinä; mies on kertakaikkiaan luotu parempiin rooleihin.
Jeremiah Chechikin ja stoorin väsänneen Dan MacPhersonin olisi pitänyt imeä vaikuttaita muualtakin kuin camphengestä ja muotilehdistä. Tarina on tarpeellinen, pelkillä mausteilla ei pärjää. Me kostajat ei kolahda.
Teksti: Jari Rantala