Synt. 18.2.1909 Tampere
† 22.7.1985 Helsinki
Matti Henrikki Järvinen heitti kymmenen maailmanennätystä ja voitti kolme arvokisojen kultamitalia.
Matti Järvinen oli maailman paras keihäänheittäjä lähes koko 1930-luvun ajan. Hän saalisti vuosikymmenen aikana olympiavoiton, kaksi Euroopan mestaruutta sekä kymmenen peräkkäistä maailmanennätystä jättäen muille vain murusia. Järvisen kirjallisesta lahjakkuudesta kertovat hänen kirjoittamansa teokset Tieni keihäänheiton maailmanmestaruuteen (1934) sekä Suomalainen keihäänheittotaito (1950), joissa hän analysoi tarkasti keihäänheittäjän harjoittelua ja heittotekniikkaa. Matti Järvinen muistetaan Helsingin Kisa-Veikkojen edustusasusta, mutta hän ehti edustaa uransa aikana myös Tampereen Pyrintöä, Viipurin Urheilijoita, Kerkkoon Nuorisoseuran Urheilijoita sekä Keravan Urheilijoita.
Suomalaisen yleisurheilun ensimmäisen olympiavoittajan Verner ”Isä” Järvisen kaikista pojista tuli eteviä yleisurheilijoita. Yrjö saavutti keihäänheitossa Kalevan kisojen pronssimitalin, Kalle oli kuulantyönnön olympiaedustaja ja Akilles palkittiin hopeamitalilla kaksien olympiakisojen kymmenottelussa sekä EM-kilpailuiden 400 metrin aitajuoksussa. Perheen kuopus Matti eteni vielä huimempiin saavutuksiin. Omat kasvukipunsa oli hänelläkin ja isän pojilleen pitämää kovaa kuria ja säännöllisiä elämäntapoja Matti oppi arvostamaan vasta myöhemmällä iällä.
Matti Järvinen harrasti nuorena monipuolisesti eri urheilumuotoja kuten hiihtoa, luistelua, eri pallopelejä ja nyrkkeilyä. Urheilu-ura meinasi kuitenkin katketa alkuunsa, kun vakava loukkaantuminen keihästä heittäessä aiheutti yli kahden vuoden tauon jättäen kyynärvarren ikuisesti koukkuun. Järvinen innostui armeija-aikana uudelleen yleisurheilusta ja kovan harjoittelun myötä tuloskehitys oli vuodesta 1929 lähtien nopeaa. Keihäänheitto, johon hän kehitti vammansa takia erityisen ”väärän käsivarren” tyylin, valikoitui tässä vaiheessa hänen päälajikseen. Elokuussa 1929 Matti Järvinen aiheutti Viipurissa Papulan kentällä pidetyissä Kalevan kisoissa yllätyksen nappaamalla mestaruuden ennakkosuosikkien nenän edestä. Tämän seurauksena tuli kutsu Suomi-Ruotsi-maaotteluun, josta tuloksena oli myös voitto.
Maaotteluissa Järvinen oli monesti myöhemminkin parhaimmillaan. Unkari-maaottelussa v. 1930 hän heitti silloisen ennätyksensä 68,28. Jo samana kesänä hän aloitti maailmanennätystehtailunsa tuloksella 71,57 Viipurissa. V. 1931 Järvinen joutui kurinpidollisista syistä kärsimään kahden kuukauden kilpailukiellon ja 70 metrin raja jäi koko vuonna ylittämättä. Seuraavana kesänä hän löysi oikean rytmin heittoonsa. Los Angelesin olympiakisoissa Järvisestä tuli kansallissankari hänen kavutessaan loppukilpailun jälkeen palkintopallin korkeimmalle korokkeelle. Vierelleen hän sai kaksi maanmiestään Matti Sippalan ja Eino Penttilän. Järvisen voittotulos 72,71 syntyi kolmannella kierroksella, mutta tasaisessa sarjassa oli neljä muutakin yli 70 metrin heittoa, joilla kaikilla hän olisi voittanut kilpailun.
Torinossa pidetyissä ensimmäisissä EM-kilpailuissa v. 1934 Järvinen osoitti huikaisevaa ylivoimaa. Tuloksella 76,66 hän voitti toiseksi jälleen sijoittuneen Sippalan lähes seitsemällä metrillä. Maailmanennätystehtailun jatkuessa – Matti Järvinen heitti viimeiseksi jääneen maailmanennätyksensä 77,23 Helsingissä Eläintarhan kentällä 18.6.1936 – hän oli ylivoimainen suosikki kesän lopulla pidetyissä Berliinin olympiakisoissa. Tässä valossa viidettä sijaa voidaan pitää pettymyksenä. Järvinen on myöhemmin tunnustanut ajautuneensa ylikuntoon, kun harjoittelun myöhäinen aloittaminen keväällä oli pakottanut liian rajuun kuntokuuriin.
Pariisin EM-kilpailuissa v. 1938 lempinimen ”Maailman-Matti” saanut Järvinen palasi omalle paikalleen. Huipputulos 76,87 siivitti hänet toiseen Euroopan mestaruuteensa Yrjö Nikkasen varmistaessa Suomen kaksoisvoiton. Järvinen ei veteraaninakaan antanut kuntonsa rapistua. Tästä osoituksena hän heitti v. 1945 tuloksen 71,70 ja vielä 43-vuotiaana v. 1952 komeasti 63,84. Matti Järvinen jatkoi toimintaansa urheilun parissa urheiluvälineiden myyjänä ja keihäänheittovalmentajana. Hänen tunnetuimpia valmennettaviaan olivat myöhemmin Euroopan mestaruuden ja olympiakisojen pronssimitalin saavuttanut Toivo Hyytiäinen sekä olympiakisoissa neljänneksi yltänyt Pauli Vesterinen. Matti Järvinen toimi pitkään 1950–1970-luvuilla Otaniemen Urheilusäätiön isännöitsijänä ja hänelle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi.
Saavutukset:
Olympiakisat: Kultamitali (1932)
Maailmanennätykset: Kymmenen kertaa peräkkäin (1930–1936)
EM-kilpailut: Kaksi kultamitalia (1934 ja 1938)
Suomen mestaruudet: Kahdeksan kertaa (1929–1931, 1933–1935, 1940, 1942)
Suomen ennätykset: 13 kertaa peräkkäin (1930–1936)
Omat ennätykset oman aikansa valossa:
Tulosten yhteydessä on sulkeissa mainittu nykyhetkeen vertailun helpottamiseksi silloiset ME:t.
100 m: 11,3, vahvistamaton tulos 11,1 (ME 10,2)
Pituus: 708 1937, myötätuuleen 726 1937 (ME 813)
3-loikka: 14,28 1935, vahvistamaton tulos 14,50 (ME 15,75)
Kuula: 14,35 1938, vahvistamaton tulos 14,49 (ME 17,40)
Kiekko: 41,50 1937 (ME 53,10)
Keihäs 77,23 1936 (ME).
(Mikko Torro, SYUA / SUL)