USA 2003. Ohjaus ja käsikirjoitus: The Wachowski Brothers. Kuvaus: Bill Pope. Leikkaus: Zach Staenberg. Lavastus: Owen Paterson. Tuotanto: Joel Silver. Pääosissa: Keanu Reeves, Carrie-Anne Moss, Laurence Fishburne, Hugo Weaving, Harold Perrineau, Jr, Lambert Wilson, Monica Bellucci, Jada Pinkett Smith. Kesto: 138 min.
Vuonna 1999 valmistunut The Matrix on kiistämättä toimintaelokuvan klassikko, piti siitä sitten tai ei. Se uudisti toimintakohtauksillaan kuvankäytön mahdollisuuksia ja loihti katsojan silmien eteen huikeita tietokoneen mahdollistamia fantasiavisioita, joiden perässä ovat hiihtäneet jo monet läheisimpänä esimerkkinä kotimaisin voimin loihdittu tietokonepeli Max Payne. Ohjaajaveljekset Andy ja Larry Wachowski hyppäsivät tuntemattomuudesta legendaarisen toimintatuottaja Joel Silverin siivelle ja loihtivat ultracoolit nahkakamppeissaan ja aurinkolaseissaan tepastelevat supersankarinsa, jotka upposivat nuorison kaaliin kuin virusmadot suojaamattomiin tietojärjestelmiin.
The Matrix oli toimintajaksojen taidetta. Niitä yhteen kietova juoniaines oli pohjimmiltaan äärimmäisen kiinnostava filosofian ja tieteistarinoiden kierrätyskeskus, joka kuitenkin selitettiin ruvelle. Vaikea asetelma, jossa reaalimaailma onkin vain koneiden luomaa silmänlumetta, jonka bittivirrassa sankarit ja koneiden luomat "agentit" ottavat yhteen vaati amerikkalaiseen tapaan pitkälliset henkilöhahmojen kertaamat ohjeet, jotka taas veivät draamallisen jännitteen toistuvasti kahville. Tämä yhdistettynä huumorin lähes kokonaisvaltaiseen karsintaan teki leffan suvantokohdista tai yleensä puhekohtauksista vain latausaikoja uudelle toimintajaksolle.
Koneiden ja ihmisten välinen pääosin matrixissa käyty sota ei nähnyt elokuvassa loppuaan, joten jatko-osat olivat selviö. Wachowskit ovatkin tehteet eepoksestaan monien menestyneiden esimerkkien tapaan trilogian, jonka päätösjakso nähdään jo tämän vuoden marraskuussa. Odotukset lunastuvat keskimmäisessä The Matrix Reloadedissa kuitenkin vain osittain; toimintajaksot ovat entistä loisteliaampia ja mannaa lajityypistä nauttivien silmille, mutta juonenkuljetus sortuu George Lucasin Tähtien sodan uuden tulemisen teossa kaivamaan kuoppaan. Tarinan ulottuvuudet paukkuvat kuin yliannos popcornia ja leviävät pitkin pihaa.
Ykkösosassa ihmiskunnan pelastajaksi bongattu ja hommaan hartaasti valmennettu Neo (Reeves) joutuu nyt kumppaneineen uuden uhan alle. Koneet eivät tee ihmiskunnan kapinoiville rippeille enää kiusaa ainoastaan luomassaan keinotodellisuudessa, vaan lähestyvät nyt armeijoineen kapinaporukan kotiluolaa Zionia. Neon täytyy kytkeä itsensä jälleen koneisiin rakastettunsa Trinityn (Moss) ja oppi-isänsä Morpheuksen (Fishburne) kanssa ja painua bittiavaruuteen etsimään Oraakkelia ja Avaimentekijää, joiden avulla päästaisiin käsiksi itse päämasiinan aivoihin.
Loistavan vaihdikkaan alun jälkeen leffa pysähtyy kuin täi mämmiin ryvettyneissä villapaidoissa hengailevien kapinallisten pesäpaikkaan Zioniin. George Lucas sotki Pimeän uhan juonenkuljetuksen jedien midichlorianeilla ja neitsytsynnytyksillään ja nyt Wachowskit seuraavat perässä. Ihaillessaan Zionin cyberpunk-maisemia katsoja saa kuulla pullistelevaa julistusta ja Raamatun johtaman filosofisen sanataiteen kehnosti karsittua kierrätystä eri henkilöhahmojen suista. Tähän huttuun katoavat niin lähenevä uhka kuin Neon ja Trinityn rakkaustarinakin. Koskaan ei olla tässä ja nyt, vaan aina ennustellaan, saarnataan tai selitetään asioita, minkä kuva tekisi paremmin.
Toimintajaksoissa ei onneksi selitetä ja niissä puhutaan muutenkin lohduttavan vähän. Sankarit ottavat mittaa masiina-armeijan agenteista korkeissa taloissa ja moottoriteillä, ja vauhtia ei puutu. Monistuvat agentti Smithit panevat Neon ahtaalle. Trinity ja Morpheus puolestaan panevat parastaan mielettömässä takaa-ajohurjastelussa täyteen pakatussa asfalttiviidakossa. Kinttu nousee ja katsoja saa rahalleen vastinetta.
Näyttelijät jäävät paljolti käsikirjoituksen vangeiksi ja loistavat hekin vain toimintapätkissä. Keanu Reeves on vieläkin kuin puulla päähän lyöty, mutta näin sisäistettynä hoitaa kuitenkin hommansa. Carrie-Anne Mossilla olisi Trinityn roolissaan paukkuja draamalliseenkin vahvuuteen, mutta aikaa siihen ei hänelle suoda. Naispuolinen Neo olisi muutenkin ollut enemmän minun mieleeni.
Laurence Fishburnen esittämä Morpheus on puolestaan yksi elokuvahistorian tylsimmistä henkilöhahmoista. Hän ei mentor-hahmona nouse lähellekään Obi-Wania tai Gandalfia, vaan kirjakielellä lausutut loputtomat kliseet ja rakot kainaloissa patsastelu jättää ihmettelemään ainoastaan miten sangattomat aurinkolinssit pysyvät äijän nokalla. Wachowskin pojat ovat hukanneet hyvän näyttelijän potentiaalin ja karisman jonnekin nahkatrenssin uumeniin.
Pientä huumorinpilkahdusta tarjoaa Hugo Weavingin Smith-agentin lyhyet roiskaisut ja kyberkonnaa Merovingiania esittävän Lambert Wilsonin sarkasmia tihkuva monologi. Myös Monica Bellucci on hyvä edellisen keikarointiin kyllästyneenä vaimona Persephonena.
Wachowskin veljet taitavat modernin toiminnan lohtimisen elokuvakankaalle. The Matrix Reloaded tienaakin tähtensä pelkästään hyvällä alkuperäisideallaan ja upeilla toimintajaksoillaan, jotka olisi voinut vain leikata lähemmäksi toisiaan.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Sandrew Metronome