Alkuperäinen nimi: Mammoth. Ruotsi/Tanska/Saksa 2009. Käsikirjoitus ja ohjaus: Lukas Moodysson. Tuotanto: Lars Jönsson, Maria Köpf. Kuvaus: Marcel Zyskind. Leikkaus: Michal Leszczylowski. Pääosissa: Michelle Williams, Gael García Bernal, Thomas McCarthy, Sophie Nyweide, Marife Nefesito, Natthamonkarn Srinikornchot, Maria Esmeralda del Carmen, Martin Delos Santos, Jan David G. Nicdao. Kesto: 125 min.
Jotain ikävää on tapahtunut Lukas Moodyssonille. 1990-luvun lopulla loistavan läpimurron tehnyt ruotsalaisohjaaja kertoo nyt olleensa jo pitkään masentunut. Mutta ei sitä tarvitsisi kostaa maksavalle yleisölle kyynisillä sosiaalipaketeilla kuten Mammutti. Vastenmielisyydessä uutuus häviää paasaavalle pornomoraliteetille Reikä sydämessäni (2004), mutta samanlaista tympeää tyhjyyttä se kolisee.
Nykymaailma on paha, länsimaiset ihmiset kaksinaismoralistisia sikoja eikä raha tuo onnea, mutta perhe on kumminkin kiva juttu. Oivaltaaksemme tämän joudumme seuraamaan kalliiden Hollywood-näyttelijöiden tuskaista hapuilua ympäri kalliiden kansainvälisten kuvausmiljöiden. Fyrkkaa kun ahdistuneella ohjaajalla riittää.
Mammutti yrittää olla Babel (2006), joka käsitteli komeasti eriarvoisuutta ja ihmisten välisiä muureja eri puolilla palloa. Mutta ei onnistu yrityksessään vaan jää latteaksi sormenheristelyksi.
Työnarkomaani lääkäri Allison Gould (Michelle Williams) asuu ylellisessä newyorkilaisasunnossa yhdessä huippupalkkaisen pelisuunnittelijamiehensä Tomin (Gael García Bernal) ja pienen tyttärensä (Sophie Nyweide) kanssa, mutta enemmän lapsen kanssa ehtii leikkiä mukava filippiiniläissisäkkö Gloria (Marife Necesito). Äiti potee siis huonoa omaatuntoa samalla kun paikkaa sairaalassa puukotettuja lapsia. Isä puolestaan seikkailee työmatkalla Thaimaassa, missä paikalliset houkutukset eli huorat kutsuvat. Kaikki ovat yksin.
Asiaan kuuluu, että Glorian rutiköyhä perhe Filippiineillä kärsii samalla kun rikkaat amerikkalaiset porskuttavat ylellisyysongelmineen jollaisia unettomuus ja masennus ovat. Yhden thaiprostituoidun auttaminen ei korjaa vääristynyttä systeemiä, eikä lapselle hankittu hyperkallis lahja korvaa aitoa välittävää läsnäoloa. Ahaa!
Ihmiskunnan turhamaisuus ja ahneus tiivistyy mammutinluusta tehtyyn täytekynään. Se on niin sanottu symboli.
Kuumaa uraa paahtava meksikolaiskyky Bernal (Babel, Blindness) on aina hieman hukassa kun joutuu puhumaan englanniksi, niin nytkin. Hänen hömelöä hortoiluaan Thaimaan rannoilla on yksinkertaisesti puuduttavaa katsoa. Myöskään lahjakas Williams (Brokeback Mountain) ei saa stressatun lääkärin roolistaan mehuja irti; syynä lienee veltto ohjaus. Aivan kuin kukaan ei olisi oikein osannut päättää mitä turvonneelta tekeleeltä tahtoo.
Moodyssonin kerronnasta on lähtenyt ilo, jolla hän joskus kuvasi vakaviakin aiheita. Vuoden 1998 jättimenestys Fucking Åmål sukelsi samastuttavasti kahden koulutytön väliseen rakkauteen ja kirpeä tragikomedia Tillsammans 1970-luvun hörhökommuunin ongelmiin. Huiman harppauksen vakavampaan suuntaan ohjaaja teki raadollisella ihmiskauppakuvauksella Lilja 4-ever (2002). Ehkäpä masentava mestariteos istutti mieheen maailmantuskan, joka nyt purskahtelee valkokankaille väkinäisinä rykäyksinä?
Se on sääli. Heräisit, Lukas, ja kohtaisit musiikin! Kaikki ei ole vielä mennyttä, maailma tarvitsee sinua!
Teksti: Tuuve Aro