Tuotantovuosi: 2009. Ohjaus: Lukas Moodysson. Jakelu: Sandrew Metronome. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1. Ääni: Dolby Digital 5.1. Kesto: 2h.
Lukas Moodyssonin (Fucking Åmål, Lilja 4-ever) englanninkielisessä Mammothissa nettipelisivustollaan rikastunut Leo (Gael García Bernal) matkustaa työkaverinsa kanssa Yhdysvalloista Thaimaahan tekemään miljoonasopimuksen. New Yorkiin jäävät tämän kirurgivaimo Ellen (Michelle Williams) ja nuori tytär Jackie, joka viettää enemmän aikaa filippiiniläisen taloudenhoitajan, Glorian kuin iltavuoroja tekevän äitinsä kanssa. Tämä harmittaa Elleniä, joka muodostaa vahvan yksipuolisen siteen nuoreen, tajuttomaan potilaaseensa, joka on joutunut äitinsä puukottamaksi.
Gloria puolestaan suree kaukana kotipuolessa asuvia, äitiään ikävöiviään nuoria lapsiaan, joiden tulevaisuuden turvaamiseksi hän on päätynyt töihin Yhdysvaltoihin. Etenkin nuorempi pojista ei ymmärrä äitinsä poissaoloa, ja vanhempi puolestaan katsoo tehtäväkseen olla perheen mies ja tuoda pöytään rahaa. Tämä on kuitenkin liian nuori saadakseen oikeita töitä. Samaan aikaan hyödyttömäksi itsensä työreissullaan kokeva, luksushotellissa asumisen tylsäksi kokeva Leo lähtee seikkailulle saarelle, missä hän saa uusia ystäviä.
Mammoth on varsin ankea elokuva. Hahmoja seuraa peläten, että nämä ryssivät asiat perinpohjaisesti. Moodysson kuvaa, miten tuhoisaa läheisimmistään erossa oleminen voi olla. Elokuva varoittaa maallisen mammonan haalimisesta ihmissuhteiden kustannuksella: kaikki elokuvan hahmojen ongelmat syntyvät rahan hankkimisen seurauksena. Sen sijaan, että he olisivat läheistensä luona, katsovat he paremmaksi ideaksi rahan tienaamisen, minkä seurauksena ihmissuhteet kärsivät.
Moodysson kuvaa elokuvan ilman Hollywood-filttereitä, ja Mammoth on hyvin todentuntuinen aitoja roolisuorituksia myöten. Lopussa nähdään pieni valonpilkahdus, mutta muuten elokuva on paljolti hyvin surumielinen ilman kummempia kevennyksiä. Tällainen jatkuva ankeus on sinänsä rankka katselukokemus, joskin sinänsä tämä on melkoinen feelgood-elokuva siten, että harvoin leffan päätyttyä tulee oltua yhtä tyytyväinen siitä, ettei joudu olemaan päähenkilöiden nahoissa.
Levyllä ei ole ekstroja.
Elokuva: ****
Ekstrat: *
Teksti: Atso Suopanki