Mäkihypyssä miehet kilpailevat henkilökohtaisissa kilpailussa (HS106 & HS134) ja kahdessa joukkuekilpailussa (HS106 & HS134). Naiset kilpailevat henkilökohtaisessa kilpailussa (HS106). Naisten mäkihyppy oli ensimmäistä kertaa lajina MM-kisoissa Liberecissä 2009.
Miesten henkilökohtaiset kisat kilpaillaan kuten maailmancupin kisat: 15 parasta (maailmancupissa) pääsee suoraan mukaan, ja karsinnasta kisaan selviytyy 35 parasta. Varsinaisen kilpailun ensimmäisellä kierroksella kilpailijat asetetaan maailmancup-sijoitusten mukaan käännettyyn järjestykseen. Toiselle kierrokselle selviää ensimmäisen kierroksen 30 parasta. Toisella kierroksella hypätään ensimmäisen kierroksen tulosten mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.
Joukkuemäen kilpailuissa joukkueeseen kuuluu neljä hyppääjää, jotka kaikki hyppäävät kahdesti. Toinen kierros hypätään samassa järjestyksessä kuin ensimmäinen.
Hypystä arvostellaan tyyli ja pituus. Tyylipisteitä antaa viisi tuomaria. Tuomarien antamista pisteistä parhaat ja huonoimmat putoavat pois.
Hyppääjän puvun täytyy myötäillä vartalon muotoja pystyasennossa kokotoleranssin ollessa 6 cm puvun jokaisessa kohdassa. Poikkeuksena hihan pituus sekä haarapituus, joissa toleranssi on 4 cm.
Pisteitä jaetaan hypyn pituuden sekä tyylin perusteella. Mäen K-pisteeseen kantanut hyppy tuottaa 60 pituuspistettä. Normaalimäessä 1 metri yli tai ali K-pisteen on plus tai miinus 2,0 pistettä, suurmäessä 1 metri on plus tai miinus 1,8 pistettä.
Viisi tuomaria arvioi hypyn tyyliä: ilmalentoa, alastuloa ja loppuliukua. Maksimipisteet ovat 20 per tuomari. Tuomarit vähentävät pisteitä hyppääjän virheistä. Tuomareiden pisteistä ylin ja alin lukema putoavat pois, ja kolme muuta pistemäärää lasketaan yhteen. Hypyn kokonaispisteet = pituuspisteiden ja tyylipisteiden summa.
Arvostelutuomarit arvioivat hyppääjän liikkeiden antamaa vaikutelmaa tarkkuuden (eri hyppyvaiheiden ajoitus), tyylin (liikkeet hypyn aikana), vakauden (ilmalentoasento, loppuliuku) ja yleisen varmuuden osalta. Arviointi alkaa hyppääjän ohittaessa hyppyrin keulan ja päättyy hänen ylittäessään kaatumisrajan.
Kaikkiin mäkiin on määritelty HS-pituus. Kilpailun jury kokoontuu, jos joku hyppääjistä saavuttaa 95 % HS:stä. Nykysäännöt mahdollistavat sen, että lähtölavaa voidaan laskea tai korottaa kesken kilpailukierroksen.
Hyppääjän loppupisteisiin vaikuttavat pituus- ja tuomaripisteiden lisäksi tuuliolosuhteet ja lähtölava. Monimutkaisella tavalla laskettava "tuulifaktori" pohjautuu usean eri mittauspisteen tuuliolojen keskiarvoon.
Yksityiskohtainen selvitys mäkihypyn tuomaripisteiden määräytymisestä (lähde: FIS:n säännöt):
Ilmalento:
Hyppääjän tulee
- voimakkaalla ponnistuksella kohottaa hyppynsä lentorataa
- saavuttaa mahdollisimman pian ihanteellinen lentoasento
- sekä aloittaa oikea-aikaisesti alastulon valmistelu.
Arviointikriteerit:
- ilmavirtausten tietoinen hyödyntäminen
- vartalon ja suksien muodostama lentävä kokonaisuus
- vakaa ja sekä käsien, jalkojen että suksien suhteen täysin symmetrinen ilmalentoasento
- täysin suoriksi ojentuneet jalat.
Pistevähennykset koko ilmalennon osalta enintään 5,0 p.
Alastulo:
Hyppääjän tulee
- siirtyä vakaasta ja ihanteellisesta ilmalentoasennosta alastuloasentoon nostamalla päätään ja kohottamalla ylävartaloaan, nostamalla käsiään hitaasti sivuttain ylöspäin kohti hartioiden korkeutta sekä kääntämällä sukset vierekkäin
- siirtää, juuri ennen kuin suksien kannat koskettavat alastulorinnettä, toinen jalka hieman toisen edelle ja koukistaa polvia vähän
- lihasvoimaansa käyttäen tehostaa kannoistaan taipuvien suksien aikaansaamaa alastulovoiman pehmentämistä
- lisätä jalkojen välistä etäisyyttä taemmasta polvesta samalla lisää joustaen (Telemark-asento), jakaa alastulon aiheuttama paine tasaisesti molemmille jaloille pitämällä sukset lähellä toisiaan ja vakauttaa alastulo nostamalla kädet sivuttain hartioiden korkeudelle.
Arviointikriteerit:
- juoheva siirtyminen ilmalentoasennosta alastuloasentoon ylävartaloa kohottamalla
- toisen jalan siirtäminen toisen edelle ja polvien vähäinen koukistaminen suksien kantojen koskettaessa alastulorinnettä
- kannoistaan taipuvien suksien aikaansaaman alastulovoiman pehmentämisen tehostaminen
- vakaa alastulo polvista joustamalla (ei liian paljon eikä liian pitkään) ja toista jalkaa enemmän eteen vieden.
- oikeaoppinen Telemark-asento alastulon lopussa eli riittävä jalkojen välinen etäisyys (etummaisen hyppykengän kantapään ja taemman hyppykengän kärjen välisen etäisyyden tulisi olla noin yhden jalan mitta, mutta taemman hyppykengän kärjen on oltava joka tapauksessa etummaisen hyppykengän kantapään takana) ja selkeästi voimakkaampi jousto taemmasta polvesta
- sukset samansuuntaisesti lähellä toisiaan (suksien välinen etäisyys enimmillään kahden suksen leveys, molempien suksenpohjien täydellinen lumikosketus).
Pistevähennykset:
- koko alastulon osalta enintään 5,0 p
- puuttuva Telemark-alastulo (tasajalka-alastulo) alastulovaiheen lopussa (yksittäisenä virheenä) min 2,0p
Loppuliuku:
Hyppääjän tulee pysyä alastulon jälkeen hetken Telemark- asennossa ja
- samalla kohottaa hitaasti ylävartaloaan
- laskea kaatumisrajan yli vakaassa ja rauhallisessa asennossa sukset samansuuntaisesti lähellä toisiaan (tai aurausasennossa vauhdin hidastamiseksi)
Arviointikriteerit:
- telemark-asennon säilyttäminen alastulon jälkeen (noin 10-15 metrin matkalla)
- sukset samansuuntaisesti lähellä toisiaan, ks.§ 431.2.2 (aurausasento sallittu)
- vakaa ja tasapainoinen loppuliuku kaatumisrajalle asti, ylävartalo pystyasennossa, kädet ja jalat vapaasti.
Pistevähennykset:
- koko loppuliu’un osalta enintään 7,0 p
- epävakaa ja/tai rauhaton loppuliuku kaatumisrajan ylitykseen asti 0,5 -3,0 p
- alamäen kaarteen laskeminen molemmat kädet, selkä tai takapuoli suksia / maata vasten, myös kaatumarajan ylitys tässä asennossa 4,0 – 5,0 p
- kaatuminen ennen kaatumisrajaa tai - rajalla 7,0 p
MM-kisojen voittajat vuodesta 1985:
Seefeld 1985:
suurmäki Per Bergerud, Norja
normaalimäki Jens Weissflog, DDR
joukkuemäki Suomi
Oberstdorf 1987:
suurmäki Andreas Felder, Itävalta
normaalimäki Jiri Parma, Tsekkoslovakia
joukkuemäki Suomi
Lahti 1989:
suurmäki Jari Puikkonen
normaalimäki Weissflog
joukkuemäki Suomi
Val di Fiemme 1991:
suurmäki Franci Petek, Jugoslavia
normaalimäki Heinz Kuttin, Itävalta
joukkuemäki Itävalta
Falun 1993:
suurmäki Espen Bredesen, Norja
normaalimäki Masahiko Harada, Japani
joukkuemäki Norja
Thunder Bay 1995:
suurmäki Tommy Ingebrigtsen, Norja
normaalimäki Takanobu Okabe, Japani
joukkuemäki Suomi
Trondheim 1997:
suurmäki Harada
normaalimäki Janne Ahonen
joukkuemäki Suomi
Ramsau 1999:
suurmäki Martin Schmitt, Saksa
normaalimäki Kazuyoshi Funaki, Japani
joukkuemäki Saksa
Lahti 2001:
suurmäki Schmitt
normaalimäki Adam Malysz, Puola
suurmäen joukkuekisa Saksa
normaalimäen joukkuekisa Itävalta
Val di Fiemme 2003:
suurmäki Malysz
normaalimäki Malysz
joukkuemäki Suomi
Oberstdorf 2005:
suurmäki Ahonen
normaalimäki Rok Benkovic, Slovenia
joukkuemäki Itävalta
Sapporo 2007:
suurmäki Simon Ammann, Sveitsi
normaalimäki Malysz
joukkuemäki Itävalta
Liberec 2009:
suurmäki Andreas Küttel, Itävalta
normaalimäki Wolfgang Loitzl, Itävalta
joukkuemäki Itävalta
naisten normaalimäki Lindsey Van, Yhdysvallat
(MTV3)