Lumilautailussa kilpaillaan kuudessa lajissa: lumikouru, parisuurpujottelu ja lumilautacross sekä miehissä että naisissa.
Lumikouru, halfpipe (HP)
Halfpipe on lumesta rakennettu kouru, jonka pituus on 130–140 m, leveys 17–18 m, korkeus 5–5,5 m ja jyrkkyys 16–17 astetta. Halfpipen kaaria sanotaan frontside- ja backside-kaareksi. Kaaren pystysuorasta loppuosasta käytetään nimitystä vertti (vert). Halfpipen keskellä oleva tasainen alue on flätti (flat).
Lumikourun kilpailusuorituksessa laskija suorittaa vapaavalintaisen laskun (run), jonka arvostelee halfpipen alaosassa viisi tuomaria. Jokaisen tuomarin pisteskaala on 1–10, jolloin laskun maksimipistemäärä on 50. Kypärä on pakollinen varuste.
Tuomarit arvioivat laskun sujuvuutta, monipuolisuutta, rakennetta ja yksityiskohtia sekä temppujen esitystä, korkeutta, vakautta ja hallintaa, temppusarjojen onnistumista, vaikeusastetta ja kourun hyväksikäyttämistä. Jokaisesta kaatumisesta tai pysähtymisestä voidaan vähentää 2 pistettä.
Sekä miesten että naisten kilpailussa lasketaan karsinta, jossa ensimmäisen kierroksen kuusi parasta pääsevät suoraan finaaliin. Loput laskevat toisella kierroksella kuudesta jäljellä olevasta finaalipaikasta (1. kierroksen tuloksia ei huomioida). Kahdentoista kilpailijan finaalissa lasketaan kaksi laskua, joista paremman pisteet jäävät voimaan.
Parisuurpujottelu (PGS)
Kilpailussa on kaksi samanlaista rataa, jotka on merkitty punaisilla ja sinisillä porttilipuilla. Bardonecchian olympiaradan korkeusero on noin 140 metriä. Porttien lukumäärä lasketaan 11–15 prosentin mukaan korkeuserosta. Porttien etäisyys toisistaan on 20–25 metriä. Kypärän käyttö on pakollista.
Karsintakilpailussa kilpailijat laskevat kaksi laskua (yhden kummallakin radalla), joiden yhteisaikojen 16 nopeinta selviytyvät finaaliin. Finaalissa lasketaan pareittain pudotuskierroksina (1–16, 2–15 jne.). Välierien voittajat selviytyvät finaaliin, hävinneet laskevat pronssista. Jokainen pudotuspari laskee kaksi laskua vaihtaen välillä rataa. Laskujen yhteisaika ratkaisee. Toinen lasku Gundersen-menetelmällä: lähtöportit aukeavat 1. laskun aikaeron mukaan. Jos kilpailija kaatuu 1. laskussa, lähtöero 2. laskuun on 4 % parhaasta karsinta-ajasta (kuitenkin max 1,5 sekuntia). Tämä on myös lähtöaikojen maksimiero. Toisen laskun ensimmäinen maaliintulija on parin voittaja.
Jos molemmat kaatuvat toisessa laskussa, voittaja on se, kumpi ehti pitemmälle.
Lumilautacross (SBX)
Lumilautacross on uusi olympialaji. Rata sisältää yksittäisiä ja peräkkäisiä kallistettuja käännöksiä, erilaisia hyppyreitä ja aaltomaisia kumpuja. Bardonecchian olympiaradalla on pituutta 700 metriä ja korkeuseroa lähdöstä maaliin noin 200 metriä. Kypärä on pakollinen, selkäpanssari ja muut suojavarusteet suositeltavia.
Karsinnassa kilpailijat laskevat radan yksitellen kaksi kertaa. Paremman laskun aika jää voimaan. 32 parasta jatkaa pudotuseriin.
Kussakin erässä on neljä laskijaa saman aikaisesti radalla (lähtöportilla vasemmalta oikealle musta, keltainen, punainen ja sininen lähtönumero). Laskijat valitsevat paikkansa lähtöportilla karsinnan paremmuusjärjestyksessä. Tarkoituksellinen kontakti kanssakilpailijaan on kielletty.
Pudotuserissä (kaaviolaskuissa) kilpailijat jaetaan neljän laskijan eriin. Jokaisesta erästä kaksi parasta selviytyy jatkoon. Finaalissa ratkeavat sijat 1–4. Alemmat sijat 16:een saakka ratkaistaan myös laskemalla.
Lajihistoria:
Lumilautailun alkujuuret ovat lainelautailussa. Ensimmäiset teollisesti valmistetut lumilaudat tulivat myyntiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1981 pidettiin Kaliforniassa ensimmäiset lumilautailun epäviralliset MM-kisat. Epävirallinen maailmancupkaruselli pyörähti käyntiin kaudella 1986/87. Vuonna 1991 perustettu Kansainvälinen lumilautaliitto ISF veti mukaan cupiinsa kaikki huippulaskijat.
Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) otti lumilautailun ohjemaansa 1994 ja järjesti ensimmäiset MM-kisansa 1996. Syntyi liittosota, joka päättyi ISF:n vararikkoon 2002.
Lumilautailu hyväksyttiin olympiakisoihin 1995 FIS:n alaisena lajina, ja ensiesiintyminen tapahtui Naganossa 1998. Tuolloin lajina oli lumikourun ohella suurpujottelu, joka korvattiin 2002 parisuurpujottelulla. Torinossa ohjelmaan mukaan tulee lumilautacross.
Suomalaiset lumilautailijat hankkivat mainetta aluksi ISF:n kilpailuissa. Satu Järvelä saavutti 1995 lumikourussa ISF.n maailmanmestaruuden. Samana vuonna Minna Hesso voitti Euroopan mestaruuden Nilsiässä. Antti Autti voitti lumikourun maailmanmestaruuden 2005. Suomen MM-menestys on ollut viime vuosina ollut parasta big airissa, joka ei ole olympialaji.
Suomen paras olympiasaavutus on Minna Hesson 6:s sija Naganon lumikourussa. Miesten kilpailussa Sebu Kuhlberg oli 7:s 1998, Heikki Sorsa samoin 7:s 2002. Olympiakisojen ratalajeissa ei ole ollut suomalaisedustusta.
Lumilautailun mitalitilasto:
K H P Yht. Ranska 2 2 – 4 USA 2 1 4 7 Sveitsi 2 – 2 4 Saksa 1 1 – 2 Kanada 1 – – 1 Norja – 2 – 2 Italia – 1 1 2 Ruotsi – 1 – 1 Itävalta – – 1 1
Lähde: www.torinokisasivut.fi, www.fis-ski.com
(MTV3)