(Bullhead/EMI)
Eipä olisi aiempien näyttöjen perusteella luullut, että Lovexin kakkoslevy olisi ihan kuunneltavaa modernia gootti-glamia – tai rehellisesti HIM:in lanseeraamaa lovemetallia. Ilmeisesti siis tämäkin bändi kärsii siitä, että sen rasittavimmat ja mitäänsaomattomimmat biisit ovat julkisuudessa vahvimmin esillä. Viimevuotinen euroviisveisu Anyone, Anymore oli täysin turha esitys, ja niin on myös Pretend or Surrenderin pompöösi johtokappale Take a Shot.
Bändi ei todellakaan ole keksinyt pyörää uudelleen, mutta osaa näppärästi käyttää muiden hahmottelemia elementtejä. Lovexin soinnissa HIM kuuluu tanakasti rockaavana, jopa metallisena jämäkkyytenä. Pliisua hoilottelua ja kevyempää hardrockausta napsitaan Bon Jovin temppuarsenaalista.
Kokonaisuus kuorrutetaan massiivisella ja äärimmilleen puleeratulla turbotuotannolla, jolloin homma kuulostaa erehdyttävästi amerikkalaiselta nykyrockilta. Ei olisikaan vallan mahdoton ihme, jos rapakon takana emo-pennut innostuisivat tästä – tosin esimerkiksi 30 Seconds to Mars on monin verroin monipuolisempi.
Ilahduttavaa Pretend or Surrenderissa on sen suhteellisen tasalaatuinen biisimateriaali, jossa on vieläpä kohtuullisesti vaihtelua. Bändi pyrkii ilmeisen oikeaoppisesti tekemään hyviä biisejä eikä luota siihen, että suureellisella tuotannolla joutomateriaalistakin saataisiin hittikamaa. Kun kokoemusta karttuu ja stadionien kaipuu vähän hellittää, Lovexista voi, vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja -asenteita, kuoriutua ihan varteenotettava rockbändi.
Teksti: Kimmo K. Koskinen