USA 2006. Ohjaus: Gary Winick. Käsikirjoitus: Susannah Grant ja Karey Kirkpatrick – E.B. Whiten kirjasta. Tuotanto: Jordan Kerner. Kuvaus: Seamus McGarvey. Leikkaus: Susan Littenberg, Sabrina Plisco. Musiikki: Danny Elfman. Suomennos ja ohjaus: Ulla Renko. Suomalaisina ääninä mm: Annituuli Kasurinen, Petra Karjalainen, Tuomas Vapaavuori, Juha Varis, Markku Huhtamo. Kesto: 98 min.
Amerikkalainen E. B. White (1899–1985) muistetaan monipuolisena kirjailijana, jonka mielikuvitus tuotti mm. sellaiset lastenkirjallisuuden klassikot kuin Stuart Little ja Lotta ystäväni. Molemmat ovat myös päässeet valkokankaalle. Stuart Little (1999) oli menestyksekäs adoptiohiiren tarina, jolle leivottiin jatko-osa (2002). Yhtä mehevää menekkiä voinee ennustaa myös maatilan eläimistä kertovalle Lotta ystäväni -elokuvalle.
Lotta ystäväni (Charlotte's Web) julkaistiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1952. Suomeen kirja ehti parin vuoden viiveellä. Elokuvan kunniaksi on valmistunut myös satukirjan tuliterä uusi suomennos.
Gary Winickin (13 ja risat, 2003) ohjaama uutuuselokuva ei ole ensimmäinen leffaversio Whiten sadusta. Paramount Pictures tuotti vuonna 1973 samannimisen, perinteisen animaation, jonka ääninä kuultiin mm. Debbie Reynoldsia ja Agnes Mooreheadia. Winick on tiimeineen ottanut eri linjan, sillä uusi Lotta ystäväni on enemmän velkaa ihmepossu Babelle kuin aikaisemmalle adaptaatiolle.
Elokuvan alussa tilan uutta tulokasta, saparohäntä Vilppua, uhkaa ennenaikainen hengenlähtö. Isäntä on päästämässä possun päiviltä, koska emakolta ei riitä sille maitoa. Tilan tytär Veera (Dakota Fanning) estää kirveen heilautuksen lupaamalla itse huolehtia vastasyntyneen syöttämisestä.
Vilppu löytää kodin naapurin navetasta, jonka eläimet ensi alkuun viis veisaavat pikkupossusta. Kaikki tuntuvat kuitenkin tietävän, mikä porsasta vuoden lopulla odottaa – kaikki muut paitsi Vilppu itse. Kun karmea totuus joulukinkuista paljastuu, löytää epätoivoinen possu yllättävän apulaisen. Katon rajasta laskeutuva viisas hämähäkki Lotta keksii kutoa verkkoonsa töpselikärsää auttavan viestin. Lotan tarmokkuus tarttuu koko navetan yhteisöön, joka päättää pelastaa possuystävänsä savustamon uunilta. Pian Vilpusta tuleekin koko kulmakunnan kuuluisuus.
Yhteispeli, uskollisuus ja ystävyys ovat Whiten tekstin keskeisiä teemoja, joita kelpaa edelleen välittää sukupolvelta toiselle. Kuten parhaat sadut aina, myös Lotta ystäväni on yksinkertainen tarina, jonka viehättävyys piilee sen elämää vaalivassa moraalissa. Babesta tuttu tietokoneanimaatiotekniikan ja nk. animatroniikan (mekaanisten eläinfiguurien yms.) yhdistelmä ei harhauta katsojan huomiota olennaisesta, vaan se onnistuu ylläpitämään uskottavan fantasian illuusiota.
Lopputulos on lämminhenkinen, jopa mainio koko perheen elokuva, jota myös varttuneemmat katsojat seuraavat ilokseen. Ainoa hälyttävä miinus on Suomessa nähtävän version kolkko jälkiäänitys, joka riistää elokuvalta sen nimekkäiden ääninäyttelijöiden (mm. Julia Roberts, John Cleese, Steve Buscemi, Oprah Winfrey) antaman lisäarvon. Originaaliversiota ei myöskään tulla näkemään kotimaisissa teattereissa, vaikka yleensä niin on ollut tapana. Maahantuoja Finnkinon ratkaisu on paitsi kummallinen myös erittäin valitettava. Jotta Winickin possusadusta voi nauttia täysin rinnoin, on siis syytä odottaa elokuvan dvd-julkaisua, jolta toivon mukaan löytyvät molemmat ääniversiot.
Teksti: Outi Heiskanen