Mainos

Lasten leikkipaikat taloyhtiössä

Kesän koittaessa ja koulujen päättyessä meno lasten leikkipaikoilla kiihtyy. Taloyhtiöiden piha-alueillekin tulee aivan uutta säpinää. Lasten ilo ei välttämättä tartu niihin aikuisiin, joiden mielestä melua tulee liikaa, pöly leviää ja istutukset kärsivät.

Lasten ja tiukkapipoisimpien aikuisten reviiririidat ovat tuttu ilmiö Kiinteistöliiton puhelinneuvonnassakin.

"Erityisesti kesäaikaan tulee kysymyksiä leikkipaikoista ja lasten aiheuttamista äänistä", kertoo lakimies Tiina Hallberg. "Lapsethan ovat silloin paljon ulkona. Taloyhtiössä voidaan kyllä miettiä sisäisiä sääntöjä ja puuttumiskeinoja, mutta on muistettava, että niitä on vaikea tiukentaa siitä, mikä on lapsille normaalia. Pitää ymmärtää, että lasten leikistä kuuluu ääntä. Harva lapsihan nyt kuitenkaan leikkii taloyhtiön pihalla koko yötä."

Lasten ja aikuisten yhteiseloa taloyhtiöiden piha-alueilla helpottaa se, että lapsille on selkeästi rajattu omat leikkipaikat. Niiden turvallisuuteen on kiinnitetty viime aikoina yhä enemmän huomiota. Taustalla on erityisesti runsaat kolme vuotta sitten voimaan tullut tuoteturvallisuuslain muutos (laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta 30.1.2004/75), jonka mukaan kaikkien kuluttajien käyttöön tulevien tavaroiden ja palveluiden on oltava turvallisia. Vaatimus koskee myös kaikkia taloyhtiöiden tuottamia palveluita ja siten myös niiden leikkipaikkoja.

"Leikkipaikkojen kohdalla on ihan selkeä vastuunkantaja: se on aina omistaja, eli taloyhtiö itse", kiteyttää riskiasiantuntija Timo Raatikainen (Playcare Oy). "On todettava, etteivät yhtiöt ole juurikaan pitäneet itse huolta leikkipaikoistaan ja -laitteistaan. Vakavimmat puutteet löytyvät niille tehdyistä omista virityksistä – varsinkin vanhoille leikkivälineille tuoduista irtoköysisistä, joihin on mahdollista juuttua kiinni."

Raatikainen muistuttaa, että kaikkia leikkipaikkoja ja -välineitä koskee SFS-standardi 143, joka on astunut voimaan jo v.1999. Siinä määritellään leikkilaitteiden fyysiset ominaisuudet ja niiltä vaadittavat tekniset tiedot. Turvallisuusvaatimukset koskevat myös vanhoja leikkivälineitä.

Omistajalla täytyy myös olla leikkipaikoista tarkastussuunnitelma sekä -todistus. Raatikaisen mielestä kehitys kulkee hyvään suuntaan hitaasti mutta varmasti – tieto on leviämässä ja tarkastuksia suoritetaan lisääntyvässä määrin. Laitevalmistajilla on tarkastus- ja huoltopalvelua ja sitä tarjoavat myös jotkut asiaan erikoistuneet yritykset; myös viherrakentajat tekevät tarkastuksia jossain määrin. Raatikainen esittelee malliksi tarkastajan työkaluja ja niiden käyttöä kiipeilytelineellä: "Tällä tarkastetaan, että väli on oikein mitoitettu. Lapsi ei saa päästä missään kohdassa juuttumaan kiinni raajastaan."

Hallberg huomauttaa, etteivät leikkipaikkastandardit ole sinällään suoraan velvoittavia, kun paikkoja lähdetään korjaamaan jälkeenpäin.

"Mutta totta kai niitä kannattaa noudattaa, kun sellaiset ovat olemassa. Kysymyshän on lasten turvallisuudesta. Tärkeintä olisi huolehtia leikkipaikkojen sijoituksesta siten, etteivät ne ole esimerkiksi pysäköintialueiden välittömässä läheisyydessä", Hallberg painottaa.

Leikkipaikkojen ja -välineiden kunto kannattaa tarkistaa senkin takia, etteivät tarkistusten hinnat päätä huimaa. Hintahaarukka on 90–150 €. Samalla taloyhtiö saa korjaussuunnitelman, jonka toteuttamisesta päätetään taloyhtiön normaalein pelisäännöin. Standardeja ja säädöksiä noudattamalla taloyhtiön hallitus varmistaa, ettei se joudu vastuuseen turvallisuuden laiminlyönnistä.

Lasten vanhempien kannattaa toki tiedostaa oma vastuunsa lasten leikeistä.

"Vaikka kiinteistön omistaja tekisi leikkipaikan kuinka turvalliseksi hyvänsä, niin totta kai normaali valvonta kuuluu ihan entiseen tapaan vanhemmille", Hallberg muistuttaa.

(JKA 25.5.2007)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.