USA 2013. Ohjaus: Jon Turteltaub. Käsikirjoitus: Dan Fogelman. Tuotanto: Amy Baer, Joseph Drake, Laurence Mark. Kuvaus: David Hennings. Leikkaus: David Rennie. Musiikki: Mark Mothersbaugh. Pääosissa: Michael Douglas, Robert De Niro, Morgan Freeman, Kevin Kline, Mary Steenburgen. Kesto: 105 min.
Jos jonkin asian amerikkalaiset elokuvat ovat meille opettaneet, niin ainakin sen että Las Vegasiin mennään pitämään polttareita. Ja että Vegasin tapahtumat on parempi unohtaa juuri sinne: ”what happens in Vegas, stays in Vegas”.
Jon Turteltaubin ohjaamaa Last Vegasia (2013) on vaikea olla pitämättä Kauheiden kankkusten senioriversiona. Seitsemänkymppisten Oscar-voittajien (Michael Douglas, 69, Robert De Niro, 70, Morgan Freeman, 76, ja Kevin Kline, 66) kaverielokuvassa isketään pitkälti samaan naurusuoneen.
Samalla fiilistellään tunteisiin vetoavasti vanhenemisesta ja maailman muuttumisesta. Homma toimii hävyttömän hyvin, sillä nämä ”eläkeläiset” ovat kaikille tuttuja.
Ihan kuin omia sukulaisia, joiden nuoruuden kasvot kangastelevat tuttujen virnistysten ja silmäniskujen takaa. Ilokseen näitä tyyppejä katsoo ja nautinnolla he näyttävät oman ikäiset roolinsa myös tekevän.
Naistenmies Billy (Douglas) on kosinut nuorta tyttöystäväänsä. Polttarireissu yhdistää vielä kerran vanhan Brooklynin poikaköörin.
Matkaan lähtevät sairaskohtauksesta toipuva Archie (Freeman), masentunut leski Paddy (De Niro) ja elämänhalunsa kadottanut Sam (Kline). Ystävyys ei vain taida olla enää entisensä Las Vegasista puhumattakaan.
Jo traileri kertoo kaiken oleellisimman Last Vegasista. Elokuva on ennalta arvattava ja kliseinen, Viagra- yms. vitsit Hollywood-tähtiäkin vanhempia.
Nyt on trendikästä tehdä elokuvia varttuneemmalle väelle, ymmärretään rapakonkin takana. Lopputulos vain on liian laskelmoitu ja hampaaton. Dan Fogelmanin lattea käsikirjoitus on pelkkä ponnahduslauta veteraanien nasevalle irrottelulle. No, sitä on onneksi paikoin hilpeä seurata.
Sympaattista vaan ei mieliinpainuvaa. Koskettavaa muttei särmikästä. Helppoa viihdettä ja peruspositiivisuutta, jossa mikään ei erityisesti hakaa vastaan.
Kolmannen tähden elokuvantekijät saavat oivalluksestaan antaa ihanalle Mary Steenburgenille kapakkalaulajan rooli. Kuusikymppinen Steenburgen tasapainottaa äijäkerhoa mainiosti jo ikänsäkin puolesta. Nuoremman näyttelijättären valinta leffan romanttiseksi intressiksi olisi ollut paha moka.
Teksti: Outi Heiskanen