Lasse Kukkosen 20-vuotinen jääkiekkoammattilaisura päättyi viime kauteen. Kukkonen kertoi lopettamispäätöksestään maanantaina. Pitkän linjan Leijonat-puolustaja ei aio kuitenkaan hylätä lajia. Rakkaus roihuaa yhä voimakkaana.
Kukkosen mukaan hän pyöritteli lopettamispäätöstä viime kauden soljuessa. Kanta selkeni kevään isojen pelien alla.
– Tuli sellainen fiilis, että lopettamispäätös tuntuu hyvältä. Ja kun tein sen – sain paljon energiaa. Toki emme ehtineet enää pelata montaa peliä, mutta nautin siitä pätkästä, Kukkonen sanoo MTV Urheilulle.
Alkuperäisessä suunnitelmassa Kukkonen olisi päättänyt uransa kevään pudotuspeleihin. Sitten tuli koronaviruspandemia, joka lopetti kauden ennen aikojaan.
– Unelmoin, että olisimme voineet mennä joukkueen kanssa ihan loppuun asti. Mutta elämä on ihmeellistä, Kukkonen tuumaa, viitaten äkilliseen lopetukseen.
Maanantaina hän oli ylistyssanojen kohteena. Kärppien järjestämässä tiedotustilaisuudessa muisteltiin lämmöllä seuran pitkäaikaisen kapteenin uraa.
– Nöyräksi veti. Tuli käytyä uraa ihan laidasta laitaan läpi. Mutta samalla tuli hyvä fiilis. Otettu olo on, Kukkonen pohtii jälkikäteen.
Kaikki irti
SM-liigan lisäksi Kukkonen tahkosi uraa Ruotsin SHL:ssä, Venäjän KHL:ssä sekä maailman kovimmassa kiekkosarjassa, NHL:ssä.
Taalajäillä Kukkonen pelasi yhteensä 159 runkosarjaottelua.
– Sain sen, mitä ansaitsin, Kukkonen sanoo suoraan.
– Totta kai sitä olisi halunnut pelata enemmän ja pidempään siellä, mutta ei tullut mitenkään sellainen olo, että olisin kokenut minkäänlaista vääryyttä. Olen ollut vain ja ainoastaan onnellinen siitä, että pääsin kokemaan sen raapaisun, mitä siellä olin.
– Ei vain ihan taso riittänyt siihen, että olisi pystynyt vakiinnuttamaan paikkani NHL:ssä. Mutta semmoista se kilpailu-urheilu joskus on.
NHL:stä palattuaan Kukkonen vietti kolme kautta Venäjällä. Sieltä matka jatkui Ruotsiin ja sieltä Ouluun.
– Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ulosmittasin osaamisestani sen, mitä siitä irti sai, Kukkonen vakuuttelee.
Kukkonen edusti NHL:ssä Chicago Blackhawksia ja Philadelphia Flyersia.2009 Getty Images
Pettymyksestä hetkessä iloon
Kukkonen koki Venäjän vuosien jälkeen lyhyen jakson sisällä kaksi ääripäätä.
– Urani kovin paikka on ollut se, kun tipuimme Röglen kanssa sarjasta. En pystynyt pelaamaan sillä tasolla, missä olisi pitänyt ja mitä itse odotin. Joukkueen kausi oli todella vaikea, mutta onhan se valitettavaa, että tippuminen vaikutti monien ihmisten työpaikkoihin, Kukkonen muistelee kautta 2012-13.
Se jäi hänen ainoaksi länsinaapurissa. Sitten koitti paluu kotiin.
– 12 kuukautta eteenpäin ja olin aivan tunneskaalan toisessa päässä. Tuo kuvastaa urheilun ja jääkiekon hienoutta, Kukkonen pohtii.
Tunneskaalan toinen pää oli unelmien täyttymys.
– Ensimmäinen kausi Ouluun paluun jälkeen oli yhtä onnistumisesta toiseen kulkemista. Tarina oli pienestä kiinni, niin kuin se jääkiekossa usein menee. Tällä kertaa pienet marginaalit kääntyivät meidän puolellemme ja saimme onnellisen lopun, Kukkonen viittaa kevään 2014 SM-finaaleihin Tapparaa vastaan.
Tuolloin Juhamatti Aaltonen laukoi Kärpille mestaruuden. Seitsemännen finaalin jatkoerässä.
Sen jälkeen Kukkonen sai nostaa Kanada-maljan kohti Oulun Energia Areenan kattoa. Kärppien kapteenina.
Kukkonen kipparoi Kärpät kolmeen eri otteeseen mestariksi paluunsa jälkeen.Markku Hyttinen / AOP
Voittomaalin laukonut Aaltonen on ollut merkittävä taho Kukkosen uran varrella. Hyvät ystävykset ovat kulkeneet yhteistä polkua useissa eri seuroissa ja Leijonissa.
– Olen aina kokenut, että ”Juhis” on rehellinen ja intohimoinen ihminen. Meillä on synkannyt, vaikka pelaajaprofiililtamme olemme hyvin erilaisia. Meillä molemmilla on palo voittaa pelejä ja otteluiden sisäisiä kaksinkamppailuja toisensa perään. Mutta sitten Juhiksessa on se, että hänen kanssaan olemme saaneet nauraa, kun pelit ovat päättyneet ja olemme olleet hotellihuoneessa sun muualla. Juhis on opettanut minulle jääkiekon toista puolta. Olen ymmärtänyt hänen kauttaan sen, että päämäärän saavuttamiseen on monta tietä. Ei ole vain yhtä, vaan on monta eri tapaa tehdä asioita.
– On ollut upeaa olla monissa eri paikoissa. Olemme nähneet erikoisia ja kaikennäköisiä tilanteita, kun olemme olleet maailmalla. Hän on todella tärkeä ihminen minulle, Kukkonen sanoo Aaltosesta.
Jääkiekko ei katoa
Kukkosen mukaan hänen unelmansa oli voittaa vielä yksi mestaruus, kun hän palasi Ouluun kesällä 2013. Tätä ennen hän oli voittanut SM-kultaa Kärppien kanssa kaudella 2004-05.
Tuolloin hän oli varakapteeni. Nyt hänestä tehtiin Kärppien laivan kippari.
– Unelma toteutui moninkertaisesti, Kukkonen iloitsee, kolmen mestaruuden pätkän jälkeen.
– Sen lisäksi Oulun mahtava yhteisöllisyys on vain kasvanut koko ajan. Sen takia pystyin siirtymään hyvin mielin pois. Ne unelmat, mitä pikkupojalla ja vähän vanhemmalla on ollut, ovat eläneet ja toteutuneet. Olen siitä kiitollinen.
Millainen Lasse Kukkonen on piirtynyt jääkiekosta kiinnostuneen kansan verkkokalvoille?
– Toivoisin, että ihmisillä on jäänyt kuva sellaisesta pelaajasta, joka rakasti lajia ja itse peliä. Pelaaminen ja kilpailu ovat niitä asioita, mistä nautin. Toivon, että se on välittynyt niille, jotka ovat mahdollistaneen minulle työntekemisen rakkaan lajin parissa, Kukkonen pohtii.
Kukkosen mukaan hän on ehtinyt vetää happea jääkiekosta viimeisten kuukausien poikkeustilan aikana. Nyt hän toivoo, että arki alkaisi.
– Olen valmis tarttumaan härkää sarvista, Kukkonen ilmoittaa.
Kukkonen aikoo toimia jatkossa muun muassa henkisen valmennuksen puolella. Hänellä on jo kiikareissa muitakin projekteja.
Varmaa on se, että jääkiekko ei katoa minnekään 38-vuotiaan ex-puolustajan arjesta.
– Tulen seuraamaan pelejä ja aion etsiä oman tien, miten pääsen yhteisöön mukaan.
– Minulla on haaveita, mitkä liittyvät pelaajien kehittämiseen ja joukkuedynamiikkaan. Ehkä joskus olen vielä aktiivisemmin mukana. Ensin pitää vain treenata ja kehittyä.
– Seurajohtopuolella ne tavoitteet ovat. Aika näyttää, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Kukkonen sanoo näkymistään.
