USA 1996. Ohjaus: Milos Forman. Käsikirjoitus: Scott Alexander & Larry Karaszewski. Kuvaus: Philippe Rousselot, A.F.C. Leikkaus: Christopher Tellefsen. Lavastus: Patrizia Von Brandenstein. Tuotanto: Oliver Stone, Jane Yang, Michael Hausman. Pääosissa: Woody Harrelson, Courtney Love, Edward Norton, Brett Harrelson, Donna Hanover.
Milos Formania ei ole näkynyt ohjaajanpallilla taas muutamaan vuoteen, mutta kun mies ryhtyy töihin syntyy aina upeaa jälkeä. Larry Flynt - Minulla on oikeus on upea elämäkertaelokuva ja samalla hieno kuvaus omalaatuisesta kansalaisoikeustaistelusta. Forman panee Hollywood-koneiston pyörimään oman pillinsä mukaan ja tuloksena on vahvaa elokuvakerrontaa.
Elokuva kertoo tätä nykyä 20 lehden julkaisuimperiumia hallitsevasta lehtikeisarista Larry Flyntistä (Woody Harrelson). Larry aloitti kirjaimellisesti tyhjästä ja potki veljensä Jimin (Brett Harrelson) kanssa ylös Etelän suosta nukkavierujen strippariklubien vetäjäksi. Onni alkoi potkia kun mies alkoi mainostaa klubiaan Hustler-nimisellä painotuotteella. Läpyskä kasvoi varsinaiseksi pornolehdeksi ja oli tuota pikaa suosittu ja ajan henkeen liian rohkea. Flynt oli tällä välin tutustunut ja ihastunut tulevaan vaimoonsa Altheaan (Love) ja pian Flyntin aika alkoi täyttyä erilaisista oikeushaasteista. Mies kuitenkin päätti tapella vastaan ja palkkasi asianajajaksi nuoren Isaacmanin (Norton). Oljenkorsi löytyi perustuslain ensimmäisestä lisäyksestä, mutta se on vasta alkua...
Forman on jäsentänyt elokuvansa hienosti. Flyntin nuoruus pyyhkäistään viettelevästi silmiemme edestä ja aletaan keskittyä itse asiaan eli miehen rakkauteen Altheaan sekä oikeusjuttuihin, jotka eksentrisyydessään ovat huikeata elokuva-ainesta. Hustlerin historia valuu samalla silmiemme lomitse ja Amerikan oikeusjärjestelmän jeesustelu räiskyy kankaalle Formanin kriittisin ja täsmällisin vedoin.
Tuottaja Oliver Stone maanitteli Formanin Larry Flyntin ohjaajaksi saadakseen mukaan myös huumoria, mies kun tiedostaa oman ohjauksensa olevan hieman henkisesti raskassoutuista. Forman ripotteleekin huumorin Alexanderin ja Karaszewskin käsikirjoituksesta komeasti elokuvaan; leffa ei käänny komediaksi, mutta absurdi huumori höystää kerrontaa erinomaisesti. Forman paneutuu myös tarinan dramaattisiin ja traagisinkin käänteisiin näkijän ottein. Tunteita ei revitellä yli äyräiden, vaan koskettavuus välittyy tapahtumien ymmärtäväisestä toteamisesta, henkilöhahmojen kiintymyksellisestä käsittelystä.
Forman ja Stone saivat tehdä kunnon päivätyön saadakseen vakuutetuksi Kolumbialle, että edesmenneen Nirvana-solistin vaimo Courtney Love oli oikea ihminen esittämään Flyntin kumppania, Altheaa. Onneksi miehet onnistuivat, sillä Love on kertakaikkisen tuore ja hersyvä valkokangaspersoona, jonka esitys Harrelsonin vastanäyttelijänä on taatusti mieleenjäävä. Harrelson itse loistaa Flyntin osassa hallitun kirkkaana. Miehen olemuksen rahvaanomaisuus sekoitettuna jäntevään seksuaalisuuteen ja energisyyteen toimii elokuvassa upeasti. Muodonmuutos leffan puolivälissä on ilmiömäinen. Harrelsonin oikea veli Brett debytoi myös hienosti kuten myös Edward Norton nuoren asianajajan roolissa. Muutkin roolit toimivat onnistuneesti, mikä on parasta Formania; yksikään lenkki ei petä. Itse Larry Flynt esittää tuomaria, joka langettaa nuorelle lehtimiehelle ensimmäisen tähtitieteellisen tuomion.
Milos Forman siis palaa taas parrasvaloihin voittajana. Leffalla on kaksi oscar-ehdokkuutta, Harrelsonin roolityö ja Formanin ohjaustyö ja molemmat ovat kieltämättä pystin arvoisia. Larry Flynt - Minulla on oikeus on hieno elokuva.
Teksti: Jari Rantala