Suomessa on tänä keväänä ollut lakkoja ja lakonuhkia monilla aloilla. Parhaillaan lakossa ovat elintarviketyöntekijät, viime viikolla lakkoilivat kaupan alan ja vartiointialan työntekijät. Lakkoa pidetään yleensä viimeisenä keinona, miten työntekijä voi puolustaa asemaansa. Yleensä työntekijät menevät lakkoon kokiessaan, että heidän työolosuhteitaan yritetään heikentää tai palkkaratkaisuihin ei löydetä sopua.
Varmaksi ei toki voi sanoa, onko lakko lopulta se tekijä, että sopimukset syntyvät. Toki lakoilla on tarkoitus ainakin vauhdittaa sopimusneuvottelujen etenemistä. Mitä saatiin aikaan sopimusneuvotteluissa niillä aloilla, joilla tänä keväänä on lakkoiltu?
Alkukevään kaikkein näkyvin lakko oli ahtaajien työnseisaus, joka lamautti Suomen satamat. Työtaistelun piirissä olivat Suomen lähes kaikki satamat ja noin 3 000 ahtaajaa. Sopimusneuvottelujen osapuolet olivat erimielisiä muutosturvasta eli ahtaajien erorahan suuruudesta.
Kahden viikon lakkoilun jälkeen osapuolet pääsivät sopimukseen. Sopimus takaa ahtaajille jatketun irtisanomisajan palkan muutosturvarahaston muodossa. Jos työnantaja irtisanoo ahtaajan, on työnantaja velvollinen toteuttamaan taloudellista lisäturvaa irtisanotulle työntekijälle.
Vaatimukset vaihtelevat aloittain
Samaan aikaan ahtaajien kanssa lakkoilivat kemianteollisuuden ylemmät toimihenkilöt. Lakkoilu alkoi maaliskuun alussa, ja ylemmät toimihenkilöt lakkoilivat pisteittäin myöhemminkin. Ylempien toimihenkilöiden liitto vaati työehtosopimusta kemian alalle. Sopimusriitojen päätteeksi ylemmät toimihenkilöt iloitsivat siitä, että kemianteollisuuteen saatiin ensimmäistä kertaa sitova työehtosopimus, joka takaa työsuhteen perusehdot kaikille ylemmille toimihenkilöille.
Monen arkipäivään vaikuttanut autoliikenteen lakko alkoi niinikään maaliskuun alussa. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT vauhditti lakoilla neuvotteluja uusista työehtosopimuksista. Neuvottelupöydässä haluttiin puuttua työssä jaksamiseen ja hallitsemattomiin alihankintakuljetuksiin. Osapuolet kiistelivät erityisesti palkankorotuksista.
Lopullisen ratkaisu saatiin kolmevuotisella työehtosopimuksella, kun hylätty sovintoesitys perustui kymmenen kuukauden mittaiseen sopimukseen. Palkankorotusten osalta uusi sopimus tuo ensimmäisenä vuonna kuljettajien taulukkopalkkoihin 3,5 prosentin palkankorotukset ja lokakuussa lisäksi 1,4 prosentin lisän.
Näyttelijätkin ehtivät lakkoilla maaliskuun lopulla. Näyttelijäliiton työnseisaus kohdistui kaikkiin kunnallisiin teattereihin. Sopimusneuvotteluissa ongelmana eivät olleet palkankorotukset, vaan näyttelijöiden työehdot. Kyse oli ennen muuta paljon viikonlopputöitä tekevien näyttelijöiden ilta- ja lauantailisistä sekä työvuoden pituudesta.
Lopputuloksena osapuolet sopivat, että ilta- ja lauantailisien sijaan aloitettiin esityslisäjärjestelmän kehittäminen kompensoimaan lisien puuttumista. Myös vuosityöajan jälkeenjääneisyyden kehittäminen saatiin alulle.
Huhtikuussa PAMin historian suurimmat lakot
Kaupan alan ja vartiointialan työntekijät osallistuivat viime viikolla PAMin historian suurimpiin lakkoihin. Kaupan alan 170 000 työntekijän ja 7 000 vartijan työt olivat päivän lakossa.
Kaupan alan lakossa kyseessä olivat erimielisyydet palkankorotusten suuruudesta. PAM vaati 1,1 prosentin palkankorotusta - lopulliseen sopimukseen kirjattiin kuitenkin 0,7 prosentin korotus. Työoloihin sovittiin parannus, että vähintään kuuden tunnin päivässä on nyt kaksi kahvitaukoa.
Vartiointialalla uusi työehtosopimus nostaa palkkoja sopimuskauden aikana 1,6 prosenttia. Vartijoiden työaikamääräysten ja palkkausjärjestelmän kehittämistä jatketaan edelleen työryhmissä.
Elintarviketyöntekijöiden alalla lakko jatkuu huomisaamuun. Sopimusneuvotteluissa pahiten ovat jumittuneet työaikakysymykset. Pöydän ääressä väännetään kättä siitä, voiko työpäivä laajeta 10-tuntiseksi ja työviikko kuusipäiväiseksi ilman ylityökorvauksia. Työnantajan mukaan tätä vaaditaan, jotta teollisuus voi vastata kaupan vaateisiin.
Elintarvikealan neuvotteluja jatketaan sunnuntaina. Mikäli sopimus ei silloinkaan synny, maanantai-iltana uhkana on työnantajien työsulku, joka on erittäin harvinainen toimenpide.