Mainos

Kylpyhuoneremontti osa 4

Laatoitus, saumaus ja lattiakaivon vedeneristys

Ennen lattian vedeneristämistä seinät laatoitettiin. Laattajako määriteltiin valitun laatan perusteella - kaikki laatathan eivät suinkaan ole vakiomittaisia, varsinkaan tuontitavara - ja sen mukainen aloitusriman paikka. Seinien laatoitustahan ei aloiteta lattian tasalta vaan yhtä laattavarvia ylempää, ja siihen naulataan tilapäisesti aloitusrima jotta tämä tärkeä, ensimmäiseksi paikalleen laitettava rivi tulee varmasti vaaka- ja viivasuoraan.

Tällä kertaa suunnittelija oli ajatellut valmiiksi laattajaonkin, joten Reiska pääsi siltä osin hiukan tavallista vähemmällä. Hän haki vain vatupassilla lattian alimman kohdan - kylpyhuoneen lattiahan on viisto - josta laskettiin tuo aloitusriman oikea korkeus. Tällä tavalla alimpaan kohtaan sattuu kokonainen laatta: jos se tulisi siihen kohtaan, jossa lattia on korkeimmillaan, lattianrajaan syntyisi tasaisesti kasvava rako, jota pitäisi tilkitä pikkuruisilla laatansuikaleilla. Se ei ole kaunista eikä hyvää työtä.

Sivusuunnassa laattajako puolestaan pyrittiin mitoittamaan siten, että molempiin nurkkiin tulisi samanlevyiset suikaleet.

Aloitusrimaksi käy vanha ja heikompikin lista - kunhan se vain säädetään täsmälleen suoraksi. Riman merkitystä on vaikea kyllin korostaa: se toimii perustana koko laatoitukselle ja sen lopputulokselle.

Laattojen kiinnitykseen käytettiin saneerauslaastia. Ohje on luettava ja sitä on noudatettava. Tavallinen menetelmä on se, että jauhetta kaadetaan rauhallisesti sekoitusastiaan oikean suhteen saavuttamiseksi, sekoitetaan ja annetaan vetäytyä. Tämän jälkeen sekoitetaan vielä uudelleen. Kerralla ei kannata tehdä liikaa, koska se vain jämähtää kelvottomaksi ennen aikojaan. Saattaa syntyä kiusaus käyttää sekin tavara, kun se kerran tuli sekoitettua... mutta silloin laatat tulevat varmasti tippumaan seinältä ennen aikojaan.

Maltti on valttia myös seosta seinään levitettäessä. Ei ahnehdita, ettei synny kiusausta kiinnittää laattoja liian kuivaan massaan. Levitys tapahtuu isolla teräslastalla, laastikammalla jonka toinen puoli on hammastettu.
Kamman kanssa ei pääse putkien takapuolelle, joten niiden kohdalla laasti on vedettävä laatan takapuolelle.

Laastikampa valitaan laatan mukaan: mitä voimakkaampi kuvio laatan takapuolella, valinnassa että mitä voimakkaampi on laatan takapuolella kuvio, sitä pienemmät hampaat. Kun takapinta oli tässä aika sileä, Reiska valitsi arsenaalistaan melko pitkähampaisen välineen. Takapinnasta 80% tulee olla laastin peitossa (seinälaatoille - lattialaattojen kohdalla luku on 100%!)

Varsinkin vanhemmassa kylpyhuoneessa on paljon seinästä tulevia putkituksia, joiden kohdalla laattoihin on nykerrettävä hohtimilla kolot. Laattojen halkaisemiseen Irene käytti näppärää, moottorikäyttöistä sahaa - sillä työ käy nopeasti, mutta harastajalle yhtä sopiva - ja huomattavasti halvempi - vaihtoehto on käsikäyttöinen leikkuri. Sähköleikkurin kanssa on käytettävä sekä silmä- että kuulosuojia.

Puhdista ajoissa

Laattojen välin pitämiseksi vakiona on monia konsteja. Nyt käytettiin narua, jonka leveys oli 3 mm. Suuremmille laatoille voi tietysti valita leveämmän. Parhaiten narun saa pysymään paikallaan, kun kiinnittää ensin pari, kolme laattaa ja tunkee sen sitten niiden väliin.

Narun vaihto tuli välillä tarpeelliseksi myös sen takia, että seinään käytettiin useammanlaisia laattoja, jotka eivät olleet keskenään saman suuruisia. Tällä tavalla jako saattiin pysymään samana.

Välillä on syytä tarttua sieneen ja puhdistaa laatoitettu ala roiskeista. Tahrat eivät saa päästä kuivumaan - tämä on ainetta, jonka on tarkoitus istua tiukasti paikallaan mieluiten parikymmentä vuotta... Tuoreeltaan se
irtoaa helposti, jämähdettyään siitä on todella hankala päästä eroon.

Kun laatoitus oli kuivunut - tähän kuluu yleensä 2 - 3 päivää ja lattian kohdalla taukoa kannattaa pitää mielellään viikko - päästiin saumaamaan. Saumausmassa sekoitettiin samalla tavalla kuin kiinnityslaasti.

Reiska suosittelee yleensä saumamassan väriksi mieluiten varsin lähellä laatan sävyä olevaa väriä. Näin suunnittelijakin oli asian ajatellut; seinälaatat kyllä ovat kahta väriä, mutta molempiin käytettiin samaa
marmorinvalkoista saumamassaa.

Kovin vaaleita tai tummia sävyjä kannattaa yleensä vältää. Molemmissa näkyy kaikki mahdollinen lika tai saippua, jota pesuhuoneessa kyllä väistämättä irtoaa.

Sauma-aine levitetään vetämällä saumalastalla vinottain saumaan nähden. Painetaan sauma tarkasti täyteen, ettei sinne vain jäisi kuplia tai ilmataskuja ja pyritään samalla jo tässä vaiheessa siihen, ettei massaa jäisi kovin paljon laatan pinnalle. Loppupesu on silloin paljon helpompaa.

Tähän pätee sama kuin kiinnityslaastin levittämiseen: malttia mukaan. Saumataan vain osa seinää kokonaan, annetaan kuivahtaa ja pestään sitten laatat. Saumauslaasti on suunniteltu kiinnittymään ja pysymään kiinni aivan kuten kiinnityslaastikin! Kokemattoman on syytä olla varovainen ja tehdä ensin pieni koeala vähemmän näkyvään kohtaan: vain kokeilemalla oppii näkemään, missä vaiheessa saumausmassa on kuivahtanut riittävästi, jotta pesemisen voi aloittaa: liian tuore massa irtoaa saumoista jolloin näkyviin tulee laatan poltetunpunainen runko, liian kuiva on ehtinyt iskostua liian tiukasti laatan pintaan. - Pesemiseen käytetään tavallisia, muovisia pesusieniä.

Nurkkiin tätä kovaa saumausmassaa ei ajeta. Ne täytetään silikonilla kun seinän muut osat ovat valmiina.

Vahvikekangas tiukasti paikalleen

Kun seinät oli laatoitettu, aloitusrima poistettiin. Sitä ennen Reiska teki seinään kynällä merkit kiinnitysnaulojen kohdalle; niiden paikallehan jää riman poistamisen jälkeen reiät, jotka on peitettävä vahvikekangaslapulla ja
vedeneristyksellä samalla kun tehdään lattian vedeneristystä. Merkkien avulla ne on helppo paikallistaa, kun siihen asti päästään.

Lattian vedeneristystyön Irene aloitti lattiarajasta ja nurkista. Reilu kerros massaa, sen päälle taiteltiin ja laskostettiin kangasta, ja päälle taas massaa. Kangasta on helpompi käsitellä ja tulos on parempi, kun sekin
ensin suditaan massalla. Irene pyrki tekemään pinnasta mahdollisimman tasaisen ja siistin, vaikka alle tietysti jää kangasta joissain paikoin monena kerroksena. Sen on kuitenkin kiinnityttävä alustaansa kunnolla, muuten ei hyvä seuraa.

Lattia käsiteltiin kauttaaltaan ensin ohennetulla ja sitten toisen kerran täysvahvalla eristemassalla. Tärkeääkin tärkeämpi lattiakaivo olisi ollut mahdollista hoitaa valmistajan ohjeiden mukaan kahdella eri tavalla: joko
"laminoimalla" sen päälle heti ristikkäin kaksi kerrosta vahvikekangasta tai käyttämällä ensin vain yhden kerroksen kangasta ja vetämällä sitten koko lattia toisella kerroksella.

Irene päätyi viimeksi mainittuun vaihtoehtoon: kaivon ympärille levitettiin reilu kerros massaa, siveltiin vahvikekankaan pala samalla tavaralla ja telattiin massalla tiukasti paikalleen. Tämän kuivuttua massaa levitettiin siihen vielä kerran, ja kun sekin oli kuivunut tehtiin vastaavat temput loppuosalle lattiaa: massaa alle, kangas tiukasti paikalleen ja lopuksi massaa päälle kahteen kertaan antaen kunkin kerroksen ensin kuivua.


Kun eristys oli valmis. Irene leikkasi varovasti pienen koepalan ainevahvuuden mittaamista varten. Tämä on tietysti paras ottaa sellaiselta alueelta, jonne roiskevesi ei pääse. Mittauksen jälkeen tämä kohta vielä käsiteltiin uudelleen.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.