USA 2001. Ohjaus: Sean Penn. Käsikirjoitus: Jerzy Kromolovski, Mary Olson-Kromolowski. Kuvaus: Chris Menges. Leikkaus: Jay Cassidy. Lavastus: Bill Groom. Musiikki: Klaus Badelt, Hans Zimmer. Tuotanto: Michael Fitzgerald, Sean Penn, Elie Samaha. Pääosissa: Jack Nicholson, Robin Wright Penn, Patricia Clarkson, Aaron Eckhardt, Pauline Roberts, Benicio Del Toro, Vanessa Redgrave, Helen Mirren, Harry Dean Stanton, Mickey Rourke. Kesto: 124 min.
Kuumaverisistä rooleistaan tunnettu näyttelijä Sean Penn (mm. Casualties of War, Carlito's Way, Thin Red Line, Dead Man Walking) on viimeiset kymmenen vuotta tehnyt vakuuttavaa uraa myös ohjaajana. Eroavuutena moniin ohjaaviin näyttelijöihin Penn ei näyttele elokuvissaan itse.
Vuosikymmenen aikana on Pennin ohjaamana valmistunut kolme elokuvaa, kaikki voimakkaita, hieman surumielisiäkin draamoja. Indian Runner (1991) kertoi kahden veljeksen konfliktisesta suhteesta Amerikan lumisilla takamailla, loistavat roolit veljeksinä tekivät David Morse ja Viggo Mortensen. Emily on poissa (Crossing Guard, 1995) puolestaa kertoi vahvan tarinan anteeksiannosta, hienoissa rooleissa jälleen David Morse sekä Jack Nicholson. Penn käsikirjoitti myös molemmat elokuvat.
Uusimmassa elokuvassa Penn on keskittynyt vain ohjaamiseen ja tuotantoon, mutta teeman käsittelyltään Kunniasanalla on selkeästi sukua ohjaajan aiemmille teoksille. Se on vahva, traagisiakin sävyjä piirtävä jännitysdraama ihmisyyden mekanismeista.
Jack Nicholson esittää eläkkeelle jäävää poliisietsivää Jerry Blackiä, joka viimeisenä työpäivänä vannoo raiskatun ja murhatun pikkutytön äidille löytävänsä ja ottavansa kiinni murhaajan, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa. Black jatkaa itsepintaisesti jo suljetuksi tuomitun jutun tutkimista ja sattuma vie hänet pikkukylälle bensa-aseman omistajaksi. Mies tutustuu ja rakastuu Loriin (Wright Penn), jolla on kouluikäinen tytär Chrissie (Roberts). Tytön turvallisuuden vaaliminen tuo taas esille miehen kesken olevan jutun ja annetun kunniasanan.
Sean Penn korvaa Hollywoodin kiihkeää rytmiä tunnelmalla. Kohtaukset ovat verkkaisia, mutta jännitteet niiden sisällä vellovat elävinä ja koskettavina. Rankat aiheet ja teemat tuntuvat todellisilta. Pennillä ei ole tarvetta saada elokuvaansa sovitettua suurimman mahdollisen menestyksen muotteihin, joten käänteet ja ratkaisut tuntuvat alastomassa uskottavuudessaan lähes kohtalon ivalta.
Jack Nicholson on edelleen äärimmäisen vangitseva näyttelijä. Hän tulkitsee suurten asioiden keskellä painivan pienen miehen roolin loistavalla intensiteetillä ja pettämättömällä karismalla. Samaistuminen tähän elämän heittelemään etsivään on väistämätöntä. Robin Wright Penn tekee hyvän roolin kaltoin kohdeltuna äitinä ja Pauline Roberts on hyvä vaaran teille osuvana tyttärenä.
Sokeriksi pohjalle Penn on hankkinut elokuvan pieniin, mutta tärkeisiin sivurooleihin tukun loistavia näyttelijöitä, jotka tekevät työnsä omistautuneesti. Vanessa Redgrave on koskettava murhatun tytön isoäitinä, Benicio Del Toro mahtava syytettynä vähämielisenä intiaanina, Helen Mirren vangitseva kylmän rauhallisena psykologina sekä Mickey Rourke suorastaan liikuttava murhaajan tosieksi uhriksi joutuneen tytön isänä.
Sean Penn ohjaa elokuviaan verkkaisesti ja niitä syntyy myös verkkaiseen tahtiin, mutta mikäli seuraavan kymmenen vuoden aikana syntyy kolme yhtä hyvää elokuvaa lisää, niin sillä ei ole paljon väliä. Kunniasanalla on voimakasta henkilöhahmovetoista elokuvadraamaa.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Sandrew Metronome