Suomi, 2004. Ohjaus: Janne Kuusi. Kuvaus: Jyri Hakala, Pentti Keskimäki. Leikkaus: Samu Heikkilä. Tuotanto: Marko Rauhala. Pääosissa: Outi Mäenpää, Kari-Pekka Toivonen, Simo Routarinne, Sari Havas, Sari Siikander. Kesto: 107 min. Levittäjä: Columbia Tristar Nordisk.
MTV:llä pyörinyt Vapaa pudotus -sarja todisti, että improvisoinnin nimeen vannovan Stella Polaris -ryhmän jäsenet osaavat parhaimmillaan näytellä ällistyttävän hyvin ja todenmakuisesti. Tietoisten ylilyöntienkin taustalla häämöttävät tunnistettavat ihmistyypit ja korniksi keikautettu arkirealismi.
Kukkia ja sidontaa yhdistelee makkaratehtaassa työskentelevien ihmisten lievästi sanoen kiemuraisia suhteita. Kukkapaketit liikkuvat, eikä donjuanismiin sairastuneelle Jyrkille riitä enää kaksi vakituista naista vaan hän haluaa valloittaa aivan kaikki. Rakkaus on pienessä piirissä tulista, kirjaimellisesti mykistävää ja joskus melkein tappavaakin. Valtasuhteet keikahtelevat päälaelleen, kun tieto lisää valtaa ja kun valta humalluttaa.
Porvoon puukaupunki-idylli on taustana parisuhdeahdingoille ja -umpikujille. Ongelmat ovat vakavia, todellisia ja yleisiä, mutta juonenkulku arvaamaton ja mielikuvituksellinen. Vakaville asioille nauretaan tyylikkäästi; ja joskus uidaan niin tummissa vesissä, ettei ole tarkoituskaan nauraa. Puolivälin tienoilla komedia kääntyy yllättäen rikosjännäriksi.
Stella Polaris -ryhmä on loihtinut elokuvan henkilöt, tarinan ja maailman, jossa ihmissuhdekaruselli pyörii. Käsikirjoitukseksi ideat ovat täsmentyneet ohjaaja Janne Kuusen ja Aleksi Bardyn yhteistyönä. Paljon on tipahtanut leikkauspöydässä pois, ja aika paljon lisää olisi vielä kannattanut tipauttaa. Osa henkilöhahmoista on kokonaisuuden kannalta jonninjoutavia, turhia ovat esimerkiksi mykkä nainen dominoivine veljineen ja Intiasta muuttuneena palaava nuori mies, joka kävelee keskelle veljensä raadollista avioeroa. Samu Heikkilän musikaalista leikkausta on ylistetty kilvan; leikkauksessa onkin kieltämättä hyvä rytmi. Kuvaus muistuttaa (varmaan tarkoituksella) halpiselokuvien tyyliä, jossa tilanteita seuraillaan usein levottomasti harhailevalla kameralla. Elokuvan poljento on epätasainen, mutta tylsä se ei ole hetkeäkään.
Näyttelijäsuosikkini Outi Mäenpää on elokuvassa karheasanainen, vulgääri, tyylitajuton ja katkera nainen, joka käyttää joka käänteessä lapsiaan riitaisan avioeronsa pelinappuloina. Simo Routarinne tekee ihanan inhottavasti lipevän naistenkaatajan roolinsa. Näyttelijöiden kannalta elokuva on hieno, mutta elokuvana ja tarinana turhan sotkuinen.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Columbia Tristar