Kotimainen jalkapallokausi käärittiin liigan osalta pakettiin päätösjuhlallisuuksin Itämeren aallokossa. Veikkausliigakausi 2004 on takana, ja taas suomalainen jalkapalloilu otti askeleita eteenpäin.
Yksi menneen kauden suuria ilonaiheita oli kasvu yleisömäärissä. Lukemat eivät ole räjähtäneet muutamaa yksittäistä ottelua lukuun ottamatta pilviin, mutta pikku hiljaa lehtereille on saatu houkuteltua yhä enemmän katsojia. Turussa ja Tampereella oli selkeästi huomattavissa "jalkapallobuumia", ja TPS:n yleisökeskiarvo hipoi jo lähes 4 000 katsojan rajaa. Yksittäisistä ottelutapahtumista mieleen jäi Jari Litmasen paluuottelu ja FC Lahden kauden ensimmäinen kotiottelu TP-47:ää vastaan, jossa maaginen 10 000 katsojan raja rikottiin komeasti (12 850). Tampereella United ja Turussa Inter rikkoivat kertaalleen 7 000 katsojan rajan.
Yleisö luo otteluun tunnelmaa, ja useimmiten mitä enemmän väkeä on, sitä parempi tunnelma. Kotkassa laatu korvaa määrän, ja Arto Tolsa Areenalla oli läpi kauden otteluissa hyvä tunnelma. Kotkalaiset kannattajat palkittiin kauden parhaina liigan asiantuntijaryhmän toimesta. Viime kaudella kaksi heikoiten yleisöä kerännyttä joukkuetta Jaro ja Allianssi tekivät huiman nousun yleisömäärissään.
Onnistunut paluumuutto
Kaudeksi 2004 kotisuomeen palasi useampikin mainetta ja mammonaa maailman jalkapallokentillä kerännyt pelimies. Nimekkäimpänä tietysti jalkapalloikonimme Jari Litmanen. "Litin" paluulla oli suuri vaikutus siihen, että Suomessa saatiin aikaiseksi orastava futisbuumi. Litmasen kausi henkilökohtaisella tasolla ei mennyt toivotusti, sillä jälleen kerran loukkaantumiset pitivät harmittavan usein tähden poissa pelikentiltä. Plakkariin tuli kuitenkin 11 liigaottelua, joissa Litti iski kolme maalia.
Onnistuneimman paluumuuton teki Ruotsista takaisin Tampereelle siirtynyt Antti Pohja. "Ato" tyhjensi palkintopöydän päätösgaalassa, ja titteleiksi kertyivät muun muassa vuoden liigapelaaja ja maalikuningas. 16 maalia vakuutti myös maajoukkuevalmennuksen, ja Ato pääsi takaisin kansainvälisiin edustustehtäviin MM-karsintoihin.
- Paha mennä sanomaan, miten Ruotsissa olisi mennyt tämä kausi. Veikkausliigassa se joka tapauksessa meni hienosti, joten siinä mielessä paluu oli oikea ratkaisu, Pohja mietti.
Pohjan lisäksi Unitedin riveissä suoritti onnistuneet paluumuutot Jarkko Wiss ja Jussi Kujala. Wiss oli läpi kauden todella vahvassa roolissa ja dominoi peliä Unitedin keskikentällä. Kujala tuli kesken kauden leikkiin mukaan Ajaxista ja päästyään liigarytmiin kiinni olivat esitykset vakuuttavia.
Väkevä oli myös Keijo Huuskon esitys TP-47:n riveissä, ja hän iski kauden mittaan komeat yhdeksän liigaosumaa. HJK:n riveissä Tommi Grönlund oli puolet kaudesta sivussa loukkaantumisten takia. Vaisuhko paluukausi syksyllä aktiiviuransa päättävältä kokeneelta pelimieheltä, mutta niin oli toki koko HJK:n kausi.
Konkareita ja nuorukaisia
Kauden mittaan liigassa löi itsensä läpi useampikin nuori pelimies. Suurimman maininnan arvoinen on Hakan Toni Lehtinen, 20, joka syrjäytti itsensä Valeri Popovitsin joukkueen sisäisessä maalipörssissä. Nuoren hyökkääjän erinomaiset esitykset poikivat valinnan vuoden liigatulokkaaksi.
- Onhan se hieno saavutus olla Vallun edellä sisäisessä pörssissä, vaikka täytyy tietysti todeta, että Vallu myös tekee paljon esitöitä meidän muiden maaleihin. Kauden alla omana tavoitteena oli saada maalitili liigassa auki tällä kaudella, joten kyllä 11 osumaa on aikamoinen yllätys, Lehtinen sanoi.
HJK:n menestys liigassa oli huonoin vuosikausiin, mutta myös jotain positiivista menneestä urakasta jäi käteen. Klubin riveissä moni nuori sai kosolti peliaikaa konkareiden maatessa sairastuvalla ja löi itsensä läpi liigatasolla. Sebastian Sorsa, 20, otti loppukaudesta yhä isomman roolin Klubin keskikentällä. Nuorisosta myös Jukka Santala, Markus Halsti ja Jani Koivisto saivat paljon vastuuta. Klubin kauden kirkkain valopilkku oli seitsemän maalia iskenyt Petri Oravainen, joka oli etenkin loppukaudella aivan pitelemätön. Viime kaudella vuoden liigatulokkaan tittelin saanut Juho Mäkelä kärsi läpi kauden polvivaivoista ja kausi meni hieman pipariksi.
Kauden mittaan myös useampi konkaripeluri löysi itsestään uusia ulottuvuuksia. Yksi oli FC Lahden Tommi Kautonen, joka oli joukkueensa paras maalintekijä seitsemällä osumallaan. Ennen tätä kautta "Auge" oli pelannut 302 liigaottelua ja tehnyt niissä kahdeksan maalia. Päätösgaalassa Vuoden liigakeskikenttäpelaajaksi valittu Kautonen oli heti valmis ottamaan uusia haasteita vastaan.
- Kyllä minä sentterinä voisin ensi kaudella pelata, Kautonen vihjasi naurahtaen.
Konkaripelureista Valeri Popovits oli jälleen liigan tehokkain peluri 10 maalillaan ja 12 maalisyötöllään. 34 ikävuoden kokemuksella edelleen mestarijoukkueen hyökkäyspelin sielu. Jazzin alakerran tukipilarina luuti edelleen Rami Nieminen ja tuttuun tapaansa ajoittain myös piikkinä kärjessä. Jaron riveissä todellinen seniori Alexei Eremenko pysyy vielä yli nelikymppisenäkin liigavauhdissa mukana. Hänen rinnallaan läpimurtonsa liigassa aloittanut poika Roman on nyt 17-vuotiaana avannut jo maalitilinsäkin Veikkausliigassa.
Uusien yrittäjien tehdessä nimeä itselleen on taas muutaman iäkkäämmän pelimiehen aika päättää komea uransa. Kauden päätteeksi Allianssin kippari Rami Rantanen päätti ripustaa pelikengät naulaan liigatasolla. HJK:n riveistä liigajyrä Aarno Turpeinen päätyi samaan ratkaisuun. Hänen kanssaan liigauransa päättävät klubilaisista Antti Heinola ja Tommi Grönlund. Myös maalivahti Andras Vilnrotter on päättänyt lopettaa komean uransa Suomen kentillä.
Alisuorittajia ja onnistujia
Joukkuetasolla pahin alisuorittaja oli tietysti hallitseva tuplamestari HJK, jonka sijoitus liigassa oli vasta kuudes. MyPa päätyi samaan alisuorittajien kastiin, sillä yleensä mitalitaistossa mukana oleva ryhmä oli vasta 8. Myös Jaro lähti kauteen suurin odotuksin, mutta peli saatiin kulkemaan vasta valmentajavaihdoksen jälkeen loppukaudesta. Lahdessakin odotettiin eurocup-paikoille oikeuttavaa sijoitusta, mutta se jäi edelleen haaveeksi. Myös FC Interin murtautumisyritys mitalikolmikkoon jäi tälläkin kaudella harmittavan lähelle - sijoitus 4.
Haka oli tällä kaudella omaa luokkaansa, eikä kukaan pystynyt keinuttamaan mestareiden venettä, joka eteni ylivoimaisella tavalla kultajuhliin. Allianssi ja United pokkasivat himmeämmät mitalit, mutta Hakan kyydistä kumpikin jäi pienen notkahduksen myötä.
- Hopea oli ilman muuta meille hieno saavutus. Haka oli tänä vuonna niin paljon edellä, että mitään jossiteltavaa ei jäänyt, Allianssin päävalmentaja Ari Tiittanen kuvasi.
Pitkään sarjassa toisena ollut TPS jäi lopulta viidenneksi, mutta turkulaisjoukkueen kehitys on ollut huimaa, niin tulostasolla kuin kentän ulkopuolellakin. TPS:n talous on kunnossa, yleisömäärät kasvussa, juniorimylly jauhaa ja joukkue on iskukykyinen myös tulevaisuudessa. Kehitys on ollut sen suuntainen, että TPS tulee taistelemaan mitaleista ensi kaudella ja myös tulevilla.
Sarjapaikan lahjaksi saanut KooTeePee todisti olevansa sen arvoinen varmistamalla tulevaisuutensa liigatasolla jo kauan ennen loppukierroksia. Kotkalaiset sijoittuivat liigassa sijalle 9. Perinteisen jalkapallokaupungin edustusjoukkueen kuuluukin pelata pääsarjatasolla. Toinen iloinen yllättäjä oli liigadebyyttinsä tehnyt TP-47, joka osoitti myös olevansa sarjapaikkansa arvoinen. Etenkin Torniossa sarjanousija pelasi todella väkevästi ja ottelut olivat usein maalirikkaita sekä sitä mukaa yleisölle viihdyttäviä. Myös RoPS osoitti kuuluvansa liigaan loppukauden loistavilla esityksillään, sillä rovaniemeläisten käsittelyssä kaatuivat useammatkin kärkijoukkueet.
Teksti: Pasi Heikkilä
(MTV3)