We Bought a Zoo, USA 2011. Ohjaus: Cameron Crowe. Käsikirjoitus: Aline Brosh McKenna, Cameron Crowe - Benjamin Meen kirjasta. Tuotanto: Jimmy Miller. Kuvaus: Alar Kivilo. Leikkaus: Tara Timpone. Musiikki: Michael Andrews. Pääosissa: Matt Damon, Scarlett Johansson, Elle Fanning, Thomas Haden Church, Colin Ford. Kesto: 124 min.
Koti eläintarhassa on vaisu sovitus journalisti Benjamin Meen omaelämäkerrallisesta kirjasta, jossa kirjoittaja kertoi yllättävästä elämänmuutoksestaan. Guardian-lehden toimittaja Mee perheineen ostaa paukautti Englannin Devonissa sijainneen, väliaikaisesti suljetun eläintarhan, jonka eksoottinen fauna oli siihen asti pysynyt hengissä vapaaehtoisvoimin.
Cameron Crowen elokuva on ottanut merkittäviä vapauksia Meen perheen vaiheiden suhteen. Suurin muutos bestselleriin on Benjaminin vaimon kuoleman ajoitus. Kirjassa perheen äiti on vielä täysillä mukana eläintarhaprojektin alussa, mutta elokuvassa puolison kuolema toimii perheen uuden alun katalysaattorina.
Luovassa työssä saa ja pitääkin ottaa vapauksia. Aline Brosh McKennan ja Crowen käsikirjoitus on kuitenkin liian tyypillinen esimerkki siitä mitä syntyy, kun alkuperäinen tosielämän draama pakotetaan laimeaan Hollywood-muottiin. Taustalla on vaikuttanut kyseenalainen argumentti, jonka mukaan menetyksen sijoittaminen eläintarhan kunnostuksen keskelle olisi ollut yleisölle liian kova pala purtavaksi.
Surun murtama komea leski, eri tavoin oireilevat lapset, eläintarhan söpöt karvaturrit, kaunis eläintarhanhoitaja sekä juuri sopiva määrä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä – samasta reseptistä on väännetty emotionaalista siirappia monen monta kertaa.
Sentimentaalisuudessa, amerikkalaisen mainstream-elokuvan helmasynnissä, vellotaan perheen ja eläinten kanssa kunnolla. Oikeat yllätykset ovat vähissä. Omaperäisestä tarinasta on värkätty tusinatuote, jonka katsoo sujuvasti ja unohtaa vielä sitäkin helpommin.
Matt Damon on ihan sympaattinen epävarmana leski-isänä, joka yrittää päästä lähelle angstista teinipoikaansa. Mikään huippurooli tämä ei Damonille kuitenkaan ole.
Scarlett Johanssonin eläintenhoitaja Kelly jää harmittavan yksiulotteiseksi. Hänellä on tässä elokuvassa vain ja ainoastaan se yksi ilmeinen funktio – niin kuin naisilla Crowen elokuvissa yleensä.
Cameron Crowe ei ole ollut parhaassa vedossaan enää vuosiin. Koti eläintarhassa ei yllä Jerry Maguiren (1996) ja Almost Famousin (2000) tasolle.
Voiko edes edellä mainittujen elokuvien ansioita pitää erityisen korkeina, on sekin helposti kyseenalaistettavissa. Lohdutukseksi sanottakoon, että teennäisen Vanilla Skyn (2001) ja epäonnistuneen Elizabethtownin (2005) uutuus kyllä päihittää helposti.
Teksti: Outi Heiskanen