Viitasaarelainen Saara* (nimi muutettu) eli kauhun hetkiä kohta kaksi vuotta sitten syksyllä. Kotoa kyläilemään lähtenyt aviomies, Saaran lasten isäpuoli soitti naiselle puhelun, joka pelästytti hänet niin pahasti, että hän puki jo puhelun aikaan nukkumassa olleille lapsilleen takit päälle ja pakeni heidän kanssaan metsään.
Ei kulunut kauaa, kun perheen kotitalo oli tulessa.
– Sain mieheltä puhelun, jossa hän uhkasi, että tulee tappamaan minut ja lapset. Se oli se syy, miksi lähdimme pakoon, Saara kertaa vuoden 2016 syksyn tapahtumia MTV Uutisille.
– Puin lapsia jo siinä puhelun aikana. Oli ilta ja osa lapsista oli sängyssä nukkumassa yöpuvuissa ja heitä piti herätellä. Siinä heitettiin takkia niskaan ja haalaria, että nyt lähdetään ulos.
Omakotitalo tuhoutui syksyllä 2016 sytytetyssä palossa täysin. Tämän viikon keskiviikkona Vaasan hovioikeus totesi 39-vuotiaan miehen palon sytyttäjäksi ja tuomitsi hänet kolmeksi vuodeksi vankeuteen.
Äiti ja lapset pakenivat metsään
Mistä tiesit, että uhka oli todellinen?
– Mieheltä oli tullut puheluita aikaisemminkin sinä iltana ja ne olivat sävyltään hyvin uhkaavia. Hän uhkasi puhelussa myös muiden kuin meidän henkiä. Viimeinen puhelu oli pelkkää huutoa ja räyhäämistä ja tiesin, että nyt ei ollut leikin asia, vaan oli lähdettävä pois.
Saara kertoo paenneensa lastensa kanssa viereiseen metsään. Kun Saara ja lapset olivat metsäpolulla, hän havaitsi miehensä auton.
– Mietin pikkuisen aikaa, että menisimmekö tietä vai metsäpolkua. Metsään menimme.
– Näin, kun valot auton kaarsivat sen tullessa pihaan ja kuulin auton äänen. Onneksi valitsin metsäpolun, koska olisimme törmänneet häneen, jos olisimme lähteneet tielle kävelemään.
"Talosi on tulessa, tule katsomaan"
Metsässä Saara ja lapset kiersivät naapuritalon taakse paikkaan, josta ei ollut näköyhteyttä omaan kotitaloon. He jäivät istumaan sammalmättäälle.
– Sitten alkoi kuulua räiskettä ja pauketta ja seuraavaksi mieheltä tuli soitto. Hän sanoi, että sinun talosi on tulessa, tule katsomaan. Silloin sinne metsään kuului jo tulen ritinä, Sara kertoo MTV Uutisille.
Naapurit olivat kotona, mutta Saara ei pystynyt soittamaan ovikelloa ja hakemaan apua.
– Me istuimme siellä metsässä ja näimme naapureiden olohuoneeseen. He istuivat katsomassa telkkaria, mutta en voinut mennä sinne. Me vain odotimme. Pienimmät olivat nukahtaneet sammalmättäälle.
"Kuulin sydämeni tykyttävän"
Saara muistelee, että aikaa kului vajaa tunti.
– Muistan, kuinka kuulin sydämeni jyskyttävän ihan kauheasti ja kuitenkin piti pysyä rauhallisena, koska lapset olivat siinä. Ajattelin, että sydämeni tykytys kuuluu kilometrien päähän. Se oli ihan kauhea tilanne.
Erikoisesta tilanteesta huolimatta myös isommat lapset pysyivät rauhallisina.
– He olivat todella rohkeita ja reippaita olosuhteisiin nähden. He istuivat siinä sammalmättäällä ja tottelivat, kun sanoin, että täytyy olla ihan hiljaa eikä saa lähteä mihinkään.
– Oli varmasti heidän mielestään ihan ihmeellistä, kun äiti sanoi kesken unien, että nyt lähdetään pienelle kävelylle pimeään metsään ja sitten vain istuttiin siellä sammalmättäällä.
Mies katseli paloa kaljatölkki kourassa
Saara ei kertonut lapsille metsäretken syytä, eivätkä he tienneet, mitä kotitalolla tapahtui.
– Kun tulimme metsästä, paikalla oli paljon hälytysajoneuvoja ja he näkivät, että meidän talomme palaa. Silloin he vasta tajusivat, mitä oli tapahtunut.
Missä vaiheessa uskaltauduitte pois metsästä?
– Kun minulle tuli ilmoitus, että mies oli otettu kiinni ja että oli turvallista tulla. En uskaltanut aiemmin mennä, kun pelkäsin, että jos hän siellä vielä hortoilee jossain.
Tiedätkö, oliko hän jäänyt katsomaan paloa?
– Sen verran tiedän naapurin kertomana, että mies oli ihaillen katsonut tulipaloa kaljatölkki kourassaan ennen kun hälytysajoneuvot tulivat paikalle. Hän oli käynyt myös naapurin pojan kimppuun, kun tämä oli juossut katsomaan, mikä oli hätänä ja olimmeko me sisällä talossa. Mies oli käynyt myös rikkomassa lasin naapurin ovesta.
"Oli järkyttävää tajuta, että kaikki oli mennyt"
Äiti ja lapset pääsivät aluksi naapuriin, mistä heidät vietiin hotelliin yöksi. Saara oli shokissa.
– Ei sitä aluksi oikein käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Oli järkyttävää tajuta, että kaikki oli mennyt.
– Myös lapsille se oli aikamoinen kokemus. Ensin istuimme metsässä iltapimeällä ja kun tulimme kotiin, talo oli tulessa ja siellä oli poliisiautoja, ambulanssi ja paloautoja. Hälytysvalot vilkkuivat pimeässä illassa.
Tulipalossa perheeltä meni kaikki. Jopa talon ulkopuolella olleet polkupyörät sulivat.
– Meille jäivät vain ne vaatteet, jotka meillä oli päällä, kun pakenimme.
Lue myös:
Palon jälkeen Saaran ystävä perusti Facebookiin ryhmän, jossa kerättiin avustuksia omaisuutensa menettäneelle perheelle. Avun määrä yllätti kaikki.
– Arvostan todella paljon sitä sydämellisyyttä, jolla ihmiset halusivat auttaa meitä taas elämän alkuun, perheen äiti kiittää.
Palossa kuoli neljä lemmikkiä
Eniten perhe suree tulipalossa kuolleita rakkaita lemmikkejä.
– Meiltä meni palossa kaksi kissaa ja kaksi käärmettä. Koiran ehdimme ottaa mukaan ja yhden kissan sain heitettyä ulos, kun itse lähdimme, muita en ehtinyt pelastaa. Onneksi en lähtenyt niitä etsimään, koska silloin meille olisi käynyt huonosti. En välttämättä olisi tässä nyt tätä kertomassa.
Kuinka usein ajattelet sitä, että teillekin olisi voinut käydä huonosti?
– Silloin tällöin mietin, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet taloon tai lähteneet vähän myöhemmin. Meiltä meni kaikki, olen kiitollinen siitä, että tärkein säilyi: lapset.
– Lemmikkejä itketään vieläkin, ne olivat perheenjäseniä ja tärkeitä meille kaikille. Se oli kova paikka, mutta muistot säilyvät sydämessä aina.
Näkevätkö lapset painajaisia tai pelkäävätkö, että näin voisi käydä uudestaan?
– Heillä on nyt turvallinen koti, mutta aina välillä he kysyvät, mitä tapahtuu, jos tämä koti palaa? Että mitä me teemme ja mistä me lähdemme karkuun?
Saara kertoo, että lapset pelkäävät myös, mitä pahaa mies voi tehdä, jos löytää heidät.
– Pelko on läsnä ja lapset näkevät säännöllisesti painajaisia. Tulipalosta ja siitä, että joku tekee meille jotain pahaa, vaikka ollaan paljon puhuttu asioista ja yritetään unohtaa.
Miehellä myös aiempi tuhopoltto
Saara tiesi miehen aiemmasta rikostaustasta alkaessaan seurustella tämän kanssa. Silti perheen yhteisen kodin polttaminen tuli yllätyksenä.
– Hän oli aiemmin polttanut entisen tyttöystävänsä asunnon ja minä tiesin tämän. Silti uskoin, että me olimme maailman onnellisimpia ja että kaikki oli hyvin.
– Hän osasi olla mitä hurmaavin ja oli todella hyvä puhumaan. Hän sai manipuloitua minut täydellisesti. Uskoin sinisilmäisesti, että ihminen voi muuttua.
Miten alkoi ilmetä, että asiat eivät olleetkaan niin hyvin kuin olit kuvitellut?
– Asiat muuttuivat, kun mies sai tiedon, että joutuisi vielä istumaan entisistä teoista vähäksi aikaa. Siitä hän jotenkin kilahti.
Oliko teillä ollut riitaa ennen kun hän lähti kotoa sinä päivänä?
– Ei. Hän mietiskeli sitä tuomiotaan ja oli hiljaisuutta, mutta ei riitaa. Sitten hän lähti kyläilemään. Teko tuli ihan puskista.
Mies jatkoi uhkailujaan
Tuhopoltosta keskiviikkona hovioikeudessa vankeuteen tuomittu mies on ollut välillä myös vapaalla jalalla.
– Se on ollut pelottavaa, koska hän on uhkaillut minua edelleen. En vastaa enää mihinkään hänen yhteydenottoihinsa.
Saaran mukaan mies yritti pitää valtansa yllä vielä talon polton jälkeenkin.
– Hän soitteli ja yritti saada päätäni vielä enemmän sekaisin. Hän vakuutti, että rakastaa minua ja ettei tarkoittanut mitään pahaa. Kun tämä ei tehonnut, hän yritti hankaloittaa elämääni kaikin mahdollisin tavoin. Hän teki muun muassa perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Pelko on se ase, jolla hän on hallinnut.
– Minulla on häntä kohtaan vihan ja säälin tunteita, koska hän tarvitsee apua. Anteeksi en pysty antamaan.
Saara sanoo MTV Uutisille toivovansa, että hänen tarinastaan on hyötyä muille manipuloivassa suhteessa oleville ihmisille.
Äidillä ja lapsilla takana useita muuttoja
Perhe on muuttanut lyhyen ajan sisällä useita kertoja oman turvallisuutensa vuoksi.
– Se on ollut raskasta. Koko ajan on pakattu ja eletty banaanilaatikoiden kanssa. Tällä kertaa tosin hävitin banaanilaatikot, jos me vaikka asettuisimme. Tämä olisi kaikin puolin hyvä paikka ja tuntuu turvalliselta.
Uudella kotiseudulla vieraille ei ole kerrottu totuutta siitä, mistä perhe on tullut. Se on välillä vaikeaa erityisesti lapsille, jotka joutuvat myös olemaan varovaisia puheissaan.
– Tietyissä asioissa elämä on edelleen kinkkistä. Emme voi esimerkiksi kertoa, mistä olemme kotoisin ja muita normaaleita asioita.
– Mutta olen optimistinen ja tylsä arki on meidän perheessämme mahtavaa. Aivan tavallisia asioita, kuten aamupuuroa, arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen.
*Haastateltavan nimi muutettu. Äiti ja lapset ovat aloittaneet uuden elämän uudella paikkakunnalla, eivätkä halua tulla tunnistetuiksi tästä jutusta.
Korjattu kirjoitusvirhe toisesta väliotsikosta 31.3. klo 19.52. ja klo 23.01 muutettu alun vuosiluku 2017 vuodeksi 2016