Jääkiekkoilija Kimmo Koskenkorvan maajoukkuetauko jäi lyhyeksi, sillä viikonloppuna hän sai pikakomennuksen Leijonamiehistöön paikkaamaan loukkaantunutta Petri Kontiolaa. Torstaina alkavassa Tukholman turnauksessa SaiPan kapteeni osallistuu kolmannen kerran maajoukkueturnaukseen.
Ensimmäisen kerran Koskenkorva, 28, pelasi Moskovassa jo vuonna 2001 ja toisen kerran samaisessa turnauksessa viime joulukuussa.
- Positiivinen yllätys. Hienoa päästä taas edustamaan maata, hän kertoo.
Moskovan turnausta on perinteisesti pidetty paikkana, jonne maajoukkue lähtee niin sanotulla kokeilujoukkueella. Valinta Tukholman turnauksen miehistöön kuitenkin kielii, että Koskenkorvasta on tullut varteenotettava pelaaja. Syynä tähän on hyvin mennyt pelikausi: 46 ottelua ovat tuoneet 38 (17+21) tehopistettä, mikä oikeuttaa pistepörssin 17. sijaan.
- Kausi on mennyt hyvin, ja maajoukkue on kruunannut sen, hän myöntää.
Päävalmentaja Erkka Westerlundin mukaan Koskenkorva ei ollut vielä kauden alussa valmennusjohdon pelaajalistalla. Liigaesitykset muuttivat asian.
- Koskenkorva pelasi Moskovassa hyvän turnauksen. Hän liikkuu hyvin ja tekee paljon töitä. Hän sopii vähän rooliin kuin rooliin, Westerlund sanoo.
Eri maajoukkueissa pelaaminen on Koskenkorvalle tuttua touhua, sillä nuorempana hän esiintyi useasti poikien maajoukkueissa. Kitkerin putoaminen tuli kuitenkin vuonna 1998 20-vuotiaiden maajoukkueesta, jolloin Koskenkorva putosi joukkueesta ensimmäisenä hyökkääjänä. Joukkue voitti sittemmin MM-kultaa.
- Kyllä silloin korpesi, Koskenkorva muistelee.
Jääkiekko selätti jalkapallon
Koskenkorva kuuluu niihin pelaajiin, jotka ovat tehneet läpimurtonsa myöhemmällä iällä. Haukiputaan Veikkojen kasvatti oli jo nuorena lahjakas sekä jääkiekossa että jalkapallossa. Oululaiset OLS ja OTP kosiskelivat kilvan Koskenkorvaa riveihinsä, mutta jalkapallon sijaan hän valitsi lopulta jääkiekon ja siirtyi E-junioreissa Oulun Kärppiin.
Juniorivuosinaan hän seurasi läheltä, kuinka miesten joukkue epäonnistui kerta toisensa jälkeen SM-liigakarsinnoissa. Oululaisseuran vuosikymmenen pituinen korpivaellus päättyi vihdoin keväällä 2000, jolloin Koskenkorva oli jo itse nostamassa Kärppiä liigaan.
- Olihan se huikea tunne, oululaiset olivat odottaneet sitä niin kauan.
Koskenkorva jatkoi Kärpissä kaksi SM-liigakautta, mutta rooli oli pieni - kolmoskentän laituri. Lopulta hän siirtyi Tapparaan kausiksi 2003-2005.
- Tuli sellainen olo, että Oulu on nähty. Motivaatio alkoi olla loppu, hän muistelee.
Tapparassa rooli jäi kuitenkin vielä pienemmäksi, jarrukentän laituriksi. Ensimmäisenä kautena tuli kuitenkin miehen uran ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa SM-mitali, sekin kultainen. Loppuottelussa Kärppiä vastaan valmentaja Jukka Rautakorpi peluutti kovakuntoista Koskenkorvaa välillä jopa kahdessa kentässä. Seuraavat kaksi kautta olivat kuitenkin pettymyksiä. Kauden 2005 päätteeksi hän siirtyi Lappeenrantaan, jossa jarrukentässä pelaaminen vaihtui ykköskenttään.
Rooli kasvoi SaiPassa
Koskenkorvan vahvuus on aina ollut hänen nopeutensa. Nopeutta oli takavuosina välillä liikaakin, sillä kiekko ei pysynyt useasti nopeajalkaisen hyökkääjän mukana. Lisäksi rooli jarrukentissä ei kehittänyt pelillisiä taitoja. SaiPassa mies nousi uudelle tasolle.
- Rooli kasvoi ja peliaikaa tuli lisää. Onnistumiset poikivat onnistumisia. Taidot eivät ole mielestäni hirveästi kehittyneet, mutta henkisesti olen kasvanut: on tullut malttia ja itseluottamusta yrittää, kun tietää, että valmentaja ei rokota virheistä, tällä kaudella kapteeniksi noussut Koskenkorva sanoo.
Koskenkorvan sopimus SaiPan kanssa päättyy tähän kauteen. Siirtohuhut vievät häntä kovasti pois Lappeenrannasta, mutta miehen mukaan hänellä ei ole sopimusta mihinkään suuntaan.
- Jääkiekko on joukkuepeli, mutta on mukava pelata isossa roolissa. Sellainen motivoisi, että yrittäisi isommassa seurassa ja pelaisi sielläkin suuressa roolissa, hän visioi.
(MTV3-STT)