Kommentti: Vaalikamppailu, jota on ollut vaikea ottaa tosissaan

Kuukausia kestänyt vaalikampanjointi on ollut paikoitellen surkuhupaisaa seurattavaa. Ehdokkaiksi hyväksyttiin jo alunperin ainoastaan nykyjohdon eli käytännössä Putinin pillin mukaan tanssivat tarjokkaat. Valituista kommunistien Gennadi Zjuganov, liberaalidemokraattien Vladimir Zhirinovski ja myös Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen Sergei Mironov ovat poliittisia broilereja, jotka tietävät paikkansa, eivätkä hypi Putinin silmille enempää kuin mitä vaalitaistelun uskottavuus edellyttää.

Presidenttikisan ainoa uusi kasvo on puolueista riippumaton oligarkkiehdokas Mihail Prohorov. Moni erehtyi aluksi kuvittelemaan, että Prohorov olisi mukana tosissaan. Väärä luulo. Hänen tehtävänsä on ollut luoda vaikutelmaa todellisesta poliittisesta kilpailusta ja esiintyä Putinin uutena haastajana.

Prohorov onnistui myös keräämään ehdokkuuteen vaadittavat kaksi miljoonaa allekirjoitusta suit sait, kun taas aitona oppositioehdokkaana pidetyn Jablako-puolueen Grigori Javlinskin nimilistoissa nähtiin niin pahoja puutteita, ettei niitä voitu hyväksyä.

Vaalikampanjoinnissa on myös ollut alusta asti selvä kahtiajako Putinin ja muiden ehdokkaiden välillä. Putin on käynyt omaa kampanjaansa lähinnä Venäjän valtiontelevision suosiollisella avustuksella. Putinia on pidetty jatkuvasti näkyvästi esillä hänen pääministerin työnsä seuraamisen varjolla.

Putin on matkustellut laajalti ympäri maata pääministerin ominaisuudessa, vaikka käytännössä kyse on ollut vaalimatkoista. Hän on pitänyt lain edellyttämää vaalivapaata koko aikana vain yksittäisiä päiviä. Kieltäytyminen tv-väittelyistä on sekin nostanut hänet muiden ehdokkaiden yläpuolelle.

Putin voittaa vaalit helposti, sillä hän saa ehdolle päästetyistä kandidaateista ylivoimaisesti eniten ääniä. Uhkaaviksi koetuilta, nousevilta poliitikoilta on Venäjällä tapana leikata siivet jo ennen kuin he ovat päässeet lentoon. Se on oiva keino taata hyvien vastaehdokkaiden puuttuminen jatkossakin.